(Norman Mailer: Adolfin linna, 2007, alkuteos The Castle in the Forest, 2007)
Alkoi tuntua, että viime aikojen luetut ovat olleet liian kepeitä ja hattaroina häipyviä. Piti ottaa jotain painavampaa ja rajumpaa välillä - suorastaan ankeaa. Ihan nuoruuteni kauhukokemukseen eli Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa -opukseen en tohtinut kajota, mutta kirjaston vaihtotavarahyllystä löytyi tarpeeseen sopiva teos.
Milloin pahuus alkaa? Mikä teki yhdestä viime vuosisadan pahimmista ihmisistä sen, mistä hänet tunnetaan? Norman Mailer vastaa. Adolfin linnan kertoja on yksi paholaisen apulaisista, ja hän seuraa ja ohjaa Adolf Hitlerin kehitystä siittämishetkestä tai jo sitä edeltävistä vaiheista asti. Mailerin satiiri on oivaltavaa mutta se ei naurata. On karmivaa seurata, miten nuori Adi ihailee isänsä tapaan mehiläisyhdyskuntia, joissa heikoista yksilöistä hankkiudutaan eroon, tai miten veljen pieksäminen henkihieveriin pesiytetään aivopoimuihin Adolfin omaksi lapsuusmuistoksi.
Mailerin viimeiseksi jääneessä teoksessa kaunis ja hyvä ovat vähissä. Jotain sellaista on kuitenkin kohdassa, jossa Adolfin isä Alois lopettaa perheen vanhan koiran metsässä. Myös Adolfin äiti, Klara, kuvataan hyvään pyrkivänä naisena, mutta silti hänen sanoissaan, miten 1900-luvusta on tuleva Adolfin vuosisata, on kolkko kaiku.
Etuliepeen määritelmä siitä, että Adolfin linna on vangitseva muotokuva hirviömäisestä sielusta, pitää paikkansa. Nyt haluttaa jotain ihan muuta. Ei ehkä ihan hattaraa, mutta jotain leikkimielisempää, humoristisempaa, taianomaisempaa - seuraavaa takakantta lainatakseni.
Nimimerkki vähän tyhmä kysyy, että oliko tämä siis puhtaasti fiktiivinen teos? Luin kyllä tuon lainauksen, mutta asia jäi vaivaamaan :) Kuulostaa kyllä hirvittävän mielenkiintoiselta, ihan sananmukaisesti. Välillä tekee ihan hyvää vähän synkistellä, sitten on kiva palata jälleen kepeään!
VastaaPoistaHei nimimerkki, ;)
VastaaPoistateoksen lopussa on 9 sivun lähdeluettelo, eli faktapohjainen fiktiivinen lienee.
Kohta olen taas normaalin kepeä. :)
Tulipa kylmä. Muistan, kun tämä kirja ilmestyi ja siitä kirjoitettiin Hesarissa. Ajattelin silloin, että luen sen, koska en ole lukenut mitään Mailerin teoksia. En kuitenkaan taida uskaltaa aloittaa tästä.
VastaaPoistaPienenä epäolennaisena asiana tuli mieleen, että Norman Mailer oli tosi suloinen esiintyessään Gilmoren tytöissä vain muutama vuosi ennen kuolemaansa.
Eikös Mailer ole kuuluisa juuri elämäkerroista, joten varmaan sellainen faktapohjainen fiktiivinen on hyvä luonnehdinta? Minullakin on tuosta aikakaudesta yksi teos kesken, ihan erilainen vaikka faktapohjainen sekin.
VastaaPoistaTäällä on kevään ihanin päivä. Oltiin tytön kanssa terassilla ja ihan kesävaatteissa puutarhatöissä, joten kovin kepeät ovat fiilikset...
Tää pitäis varmaan lukea Huovisen Veitikan rinnakkaisteoksena...
VastaaPoistaNyt menee vähän ohi aiheesta, mutta tartuin tuohon Toivo Pekkaseen. Se on mieheni yksi suosikki kirjoista. Siitäkin syystä mietin usein mitä yhteistä meillä olikaan :D Ehkäpä meidän kohdalla ne vastakohdat juuri täydentävät toisiaan sillä toiseenkaan en vaihtaisi :)
VastaaPoistaJa aikakauteen liittyen katsoin tänään sairastaessani kummallisen elokuvan Rakastaa, ei rakasta, jossa sivuttiin juutalaisvainoja ja kyllä se aihe aina on yhtä ahdistava. Varsinkin kun elokuvassa se esitettiin äitien ja lasten näkökulmasta. Osui vähän liian lähelle. Sydäntä särki ajatella miltä niistä äideistä on tuntunut nousta lastensa kanssa niihin keskitysleireille meneviin juniin.
Muihin ajatuksiin päästäkseni istutin rucolaa ja basilikaa ja ihailin maljakossa oleviin oksiin ilmestyneitä silmuja sekä omien lasten iloisia leikkejä.
Hassu juttu. Bongasin juuri Tehtaan varjossa kirpparilta 10 senttiä. Tohtiikos sitä lukea ollenkaan? :D
VastaaPoistaKaipaan juuri nyt jotain hattaraa ja toisesta pöydästä bongasin Andalusialaiset Sitruunat, Chris Stewart. Sekin maksoi vain 20 senttiä ja ja oli jokaisen niistä arvoinen. Ihanaa hassuttelua muutosta Britanniasta Andalusiaan. juuri oikea kirja juuri tähän mielentilaan.
Katja, olin vähällä sanoa, että en minäkään ole muuta Maileria lukenut, mutta katsoin Wikipediaa ja olenkin: Pojan evankeliumin. Minulla on se varmaan omassa hyllyssänikin ja muistan pitäneeni siitä kovasti. Mutta on minulla monta muuta tällaista suurta nimeä, joita en ole lukenut. Niin kuin ne Greene ja Grass, aina vain. :)
VastaaPoistaJoana, en minä oikein tiedä, mistä Mailer on tunnettu. :) Paitsi Alastomat ja kuolleet olisin osannut sanoa hänen teoksekseen. Ja sitten huomasin tosiaan tuon Pojan evankeliumin, jonka olenkin lukenut. Siis noin kevät jo!! Meillä tulee vettä, oli vähän kylmä hiihtokisoissa. Hän ei hiihtänyt mutta makkaraa syötiin. Hyvä kun lapsikin ymmärtää heti, mistä kisoissa on kyse. :D
Salla, Veitikkaa minäkin ajattelin, mutta Veitikka on - veitikkamainen. Kuitenkin hauska. Tämä on sitä hitusen mutta enemmänkin karmiva. Tunnettu ihminen innoittaa monenlaiseen, vielä 2000-luvullakin. Mikä on toisaalta hyvä, jottei totuus unohtuisi tässä maailmassa.
Tytti, voi apua, Toivo Pekkanen!!! Sinulla on kummallinen mies. :D No ei vaiskaan, voisinkin haastaa itseni ja yrittää lukea Tehtaan varjossa uudelleen. Ehkä 16-vuotias minä ei vielä ymmärtänyt sen kaikkia hienouksia. ;)
Natsien valtaannousu on valtakausi ovat 1900-luvun kauheinta historiaa (tai ainakin läntisen Euroopan?), ja kaikki ajasta kirjoitetut kirjatkin ovat niin tunteisiin vetoavia. Martin Grayn kirja Kaikkien rakkaitteni puolesta tulee heti mieleen ja Imre Kerteszin Kohtalottomuus, joka taas on hyvin erilainen näkökulmaltaan, ja sitten moni muu... voi että kun näitäkin luettaisiin ja muistettaisiin ne asiat. :/
Minna, ei muuta kuin Tehtaan varjoihin vaan! :D Ehkä minäkin vielä uskaltaudun yrittämään uudestaan. Olet tehnyt tosi hyviä löytöjä. Minullakin nimittäin on Tehtaan varjossa hyllyssäni. Pitäähän se sentään omistaa, jos vaikka joskus tarvitsisi. :D