(Jose Saramago: Elefantin matka, 2011, alkuteos A Viagem do Elefante, 2008)
Ihan kuin olisi valvonut pitkään ja sitten nukkunut ja aamulla herää niin virkistyneenä, ettei oikein edes muista niitä aikoja kun ei saanut unta! Sellainen olo tulee Saramagon Elefantin matkasta.
Elefantin matka kertoo (kai tosipohjaisesti mutta hyvin näennäisesti) siitä, miten Portugalin kuninkaan lahjoittama Salomo-norsu kuljetetaan hoitajineen Wieniin. Matka on kuitenkin sivuseikka, vaikka 1500-lukulaiset olot tuovatkin siihen omat haasteensa: silloin ei vielä ollut opittu rakentamaan tehdashalleja eikä turistien majapaikkoja!
Kuten näkyy, Saramagon kertoja on läsnä menneessä ja nykyisessä ja tekee tarkkoja ja lempeällä tavalla ironisia huomioita molemmista. Hän rinnastaa ihmisen ja elefantin pyrkimykset - taitaa olla niin, että salomon päässä tietäminen ja haluaminen sekoittuvat yhteen isoon kysymykseen siitä maailmasta johon se on pantu elämään, ja tarkemmin ajateltuna emmeköhän me kaikki, ihmiset ja elefantit, pohdi samaa - ja ottaa kaiken ohessa kantaa mm. portugalin kielen kehitykseen, toteaa, että harva seikka tekee yhtä kipeää elämässä kuin tietoisuus siitä, että on ollut uskoton nuoruuden ihanteilleen ja neuvoo, miten kunnioitus lähimmäisen tunteita kohtaan on paras edellytys ihmisten ja lemmikkieläinten menestyksekkäälle ja onnelliselle yhteiselolle.
Saramagon tyyli on ihan omanlaistaan. Kun on niin kuin hän, saa tehdä välimerkeillä, alkukirjaimilla ja kaikilla muillakin sovituilla konventioilla ihan mitä haluaa! On suloista kellua tekstin vietävänä, kun voi luottaa siihen, että kirjailija kannattelee kyllä.
- -
Ainakin Mari A. tämän lukenut, samoin Elma Ilona.
Kuva on vähän korni mutta täällä tulee lunta ja taskussa oli tuollainen norsu. :)
Minulla oli tämä kirjastosta lainassa, mutta usean uusinnan jälkeen palautin pois. Luin ensimmäisen sivun, mutta minusta ei kertakaikkiaan ole lukemaan kirjoja, jossa ei käytetä pilkkuja tai isoja alkukirjaimia. Taidan olla vähän kalkkis. Harmittaa, sillä tarina olisi ollut kiinnostava.
VastaaPoistaKuva ei ole ollenkaan korni, vaan ihana.
VastaaPoistaJa voi että. Taas kerran. Olen lukenut Saramagolta vain Kertomuksen sokeudesta (Kertomus näkevistä on kesken, varmaan ikuisuusprojekti), joka on rankkuudestaan huolimatta yksi parhaista lukemistani kirjoista. Tämä Elefantin matka vaikuttaa sellaiselta, että se pitää lukea.
Kaikki norsut ovat symppiksiä, myös kuvassa oleva =)
VastaaPoistaEn voi muuta sanoa kuin että tykkäsin tekstistäsi ja kirjasta.
Ihana, ihana kuva! Ja mikä kirja. Saramago on uusi tuttavuus minulle, mutta pitänee tutustua kun tuosta Kertomus sokeudesta on puhuttu ja nyt tämä. Kiitos suloisesta arviosta Ilse!
VastaaPoistaSaramago on minusta kuulostanut aina aika pelottavalta, mutta nyt sitä Sokeus-kirjaa on hehkutettu blogeissa niin paljon, että taidan joutua kokeilemaan sitä. Ja kuka tietää, ehkä ihastun ennakkopelosta huolimatta. :) Saattaisin itse loputtoman pitkiä virkkeitä huomaamattani tehtailevana arvostaa Saramagon tyyliä...
VastaaPoistaKuva on söötti!
Kuva sopii minusta oikein hyvin kirjan tunnelmaan :) Hienosti sanottu tuo kelluminen ja kirjailijan kannateltavaksi jättäytyminen - Saramgon kirjalliset käsivarret kantavat kyllä.
VastaaPoistaKaroliinalle ja muillekin vertaistueksi voin sanoa, että minäkin aina "pelkäsin" Saramagoa, mutta tämä kirja on hyvä potti häneen. Ja nyt kerään rohkeutta tarttua kertomukseen sokeudesta..
P.S. Pakko vielä mainita hassu juttu johon törmäsin levykauppa äxän nettikirjakaupassa: siellä oli Italo Calvinon Näkymättömät kaupungit -kirjan esittelytekstinä kuvaus, joka ilmiselvästi kuului Saramagon Kertomukseen sokeudesta! Laitoin heille sähköpostia ja he korjasivat virheen. Koominen sekaannus ja samalla muistutus siitä, ettei aina saa mitä tilaa :D
Amma, senkin kalkkis ;), ei ensimmäisen sivun jälkeen saa luovuttaa. Täytyy maistella ehkä 20, ja sitten jos ei niin ei. :) Aioin kirjoittaa tuohon, että Saramago sopii vain hevijuusereille mutta onneksi en kirjoittanut, koska sinä jos joku olet sellainen. :)
VastaaPoistaKatja, kiitos mutta älähän nyt höpötä. On täällä ihanampiakin nähty. :D No, Saramagon Kertomusta sokeudesta rakastamme molemmat, ja sen lisäksi olen lukenut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin (sopisi muuten myös sinulle pääsiäiseksi - ja muistan muuten lukeneeni tämän ja sen Mailerin evankeliumin peräjälkeen, aikamoinen sattuma, että nyt nousivat näin esille!) ja Kivisen lautan. Tätä norsukirjaa on sanottu Saramagon kevyimmäksi, ehkä se on sitä. Mutta ihana, kuten ilmi kävi. :)
Mari A., niin kai ne ovat, en ole tavannut, edelleenkään! :) Kiitos!
linnea, tutustu ihmeessä. Saramago on yksi Suurista, ja vaikka hän on kieltämättä vähän pelottava, kuten Karoliina tuossa sanoo, se pelko kannattaa kohdata. Kiitos!
Karoliina, edes sinä et pysty yhtä pitkiin virkkeisiin kuin Jose. :) Ei, en voi puhua hänestä etunimellä. Kuin Saramago, siis. Hän on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. (Vaikea, ehkä, no ei ehkä vaan on, mutta silti.)
Elma Ilona, niille käsivarsille voi suorastaan heittäytyä! :) Kiitos. hyvä kun tsemppaat muitakin tarttumaan Saramagon teoksiin. Eivät ne tosiaan mitään mahdottomia ole, vaikka maine onkin ehkä pelottava. Calvino ja Saramago ovat nyt olleet esillä yhdessä ja erikseen, hauska että noinkin! :)
En tiennytkään tästä tuoreesta suomennoksesta, Saramagoihailija kiittää :)
VastaaPoistaSara, ole hyvä! Ja suomennos on minusta loistava. Ei mitään huomautettavaa. :)
VastaaPoistaMinäkin olen juuri "seikkaillut" maailmassa, jossa olennaisessa osassa on..norsu ♥ Jos ei mitään ihmeitä arjen mullistuksia ole tänään illalla luvassa, tarinaa siitä tarkemmin blogissani ;)
VastaaPoistaMinuakin vähän jännittää ajatus kirjasta, missä pilkut sun muut miten sattuu, mutta silti taidan tähänkin tässä tämän vuoden puolella tutustua! Kiehtovalta kun kuulostaa!
En tunne kirjaa, mutta bloggerin päivityslistassa näkyi postauksestasi pari ensimmäistä lausetta ja tämä pätkä vei heti huomioni:
VastaaPoista"...näissä kirjoitusasioissa yksi sana vetää usein mukaansa toisen vain siksi että ne sointuvat hyvin yhteen..."
Niin hyvin sanottu! Ja niin totta.
Aihekin vaihtuu välillä, kun sanat vain vetävät toisia puoleensa ja yhtäkkiä huomaa kirjoittaneensa lauseita, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ajatuksen kanssa.
Minä en ole uskaltanut lukea Saramagoa, yhden kyllä jo ostin, mutta se lojuu nyt tuolla kirjahyllyssä. Sait minut kyllä taas askeleen lähemmäksi Saramagoa, ehkä otan sen ratkaisevan askeleen josssain vaiheessa :)
VastaaPoistaPidän Saramagosta.
VastaaPoistaPäätä särkee, niin nyt ei ole muuta sanottavaa.
Hauska taskuunmenenvä norsu :)
Susa, luin sinun norsujuttusi aamulla mutta en ehtinyt mitään sanomaan. Tuli mieleen Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max. Vähän sama aika ja paikkakin tuntui olevan! Tutustu ihmeessä tähän!
VastaaPoistaLaura, niin. Kyllä ne mestarit osaavat! :)
Kirjailijatar, älä pelkää. Tai kohtaa pelkosi, sanotaan ennemmin niin. Kannattaa. :)
Tytti, toivottavasti ei särje enää. Kiva kun kävit taas sanomassa!
Pitaisiko yrittaa uudestaan taman kirjan kanssa?? Olen lukenut ehka n. 40 sivua hitaasti ja tuskalla ja sitten noin 4 kk sitten hylkasin koko kirjan. Siina ei vaan ollut mielestani mitaan sanomaa tai itua...
VastaaPoistaSen sijaan pidin paljon Sokeudesta (vaikka se vahan ahdistava olikin) ja samoin eraasta toisesta Saramagon kirjasta, joka kertoo eraasta miehesta ja hanen kaksoisolennostaan (en tieda nimea suomeksi).
Hei Anonyymi, Saramago on hidas mutta ihana. Minusta tämä kirja oli Saramagoksi aika kevyt ja helppo, vaikka Kertomus sokeudesta onkin minusta ylittämätön. En ole lukenut kaikkia, en tuota mainitsemaasi kirjaakaan, jonka nimeä en saa nyt mieleeni, mutta hyvä niin - on aika ihana tietää, että paljon hyvää luettavaa on maailmassa jäljellä...! :)
VastaaPoistaHei, sama anonyymi taas (yllaoleva siis)... loysin blogisi vasta ja taytyy ehdottomasti kayda lukemassa vanhat postauksesi. Oletko ikina lukenut Jhumpa Lahirin kirjoja? Rakastan hanen kirjojaan! valitettavan vahan vain kirjoittaa...
VastaaPoistaNo hei taas, kiva kuulla!
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki suomennetut Lahirit, tässä on postaus siitä novellikokoelmasta:
http://juuritallaista.blogspot.com/2010/05/intia-teemapaiva.html
Ne muut luin ennen blogia eli niistä ei sen enempää. Tykkäsin hirveästi! <3!
Sinulla on siis hyvä maku! :) Tervetuloa lukemaan!