Pysähdyimme aivan kallion laelle, melkein sen partaalle, kaksi yksinäisyyttä meren äärellä, täällä maailman alkujuurilla. Meri väistyi, meri palasi, puut kasvoivat ja lapset syntyivät ja kuolivat.
Muita lapsia tuli heidän tilalleen.
Ja aina meri."
(Claudie Gallay: Tyrskyt, 2010, alkuteos 2008)
Normandian rannikon tuuli ahavoittaa kasvot muutamassa päivässä. Siellä tuoksuu maa ja sammal. La Haguen kylään voi tulla villiaasien lauma, Lilin baarissa jokainen kävijä tunnetaan, vainajat hyvästellään niin, että ovi on auki ja pöydässä kahvit ja sokerit ja makuuhuoneessa viimeistä juttutuokiota odottava. Majakka valaisee yötä, vanhat uskomukset elävät, joku vaimo toivoo rakkautta.
Tyrskyissä toivutaan surusta, opetellaan elämään menneisyyden kanssa, ollaan muiden kanssa mutta silti irti. Kertojana on lintujen tutkija, nainen, joka heti alussa puhuttelee sinää, mielensä huoneisiin asumaan jäänyttä miestä, joka kuuluu menneisyyteen. Kertoja on ulkopuolinen, tarkkailija. Hän ei halua kantaa enää mitään ja paljastaa asioita pikku hiljaa, hyvin varovasti.
Lumoavinta Gallayn kirjassa on paikan kuvaus. Normandian rannikko tuntuu raa´alta mutta tarumaiselta paikalta, jossa satumaiset maahiset ja arkiset emakot kohtaavat. Kylän asukkaista piirretään eläviä kuvia, ja on hyvällä tavalla vaikeaa sijoittaa kirjaa mihinkään tiettyyn aikaan, mutta - ei tämäkään ollut vielä ihan Se Kirja.
- -
Jenni on lukenut Tyrskyt jo kahdesti, Naakkukin oli vaikuttunut, Ina tietää, että tästä on tekeillä elokuva (vai tehty jo?), Kirjasieppo tätä suositteli jo viime kesänä!
Harmi, ettei tämä ollut sinulle _se_ kirja, mutta ilmeisesti kelvollinen romaani kuitenkin? Odotan itse tämän lukemista innolla ja luultavasti hankin matkalukemiseksi sitten toukokuussa.
VastaaPoistaIhanan lainauksen nostit kirjasta esille.
Minulla tämä odottaa kirjapinossa pokkarina ;)
VastaaPoistaIlse, tämä ei ilmeisesti ollut 'Meriharakat'...
VastaaPoistaTämä on minulla pinossa kuten Susallakin. Yleensä rakastan kirjapinoja, nyt kun on niin paljon muuta, ne ahdistavat.
Kevättä ja tuuli, tuuli...
Ihanaa, Gallayta olen käynyt kuuntelemassa kahdesti, mutta kumpaakaan kirjaa en ole vielä kokonaan ehtinyt lukea. :)
VastaaPoistaKatja, oikein kelvollinen, todellakin. Ja enemmänkin, mutta ei kuitenkaan Se. :) Ymmärrän kyllä hyvin monien ihastuksen, mutta itseäni hieman ärsytti muuan seikka joista ei nyt enempää, jos kerran aiot lukea. Sellainen ilmiselvyys ehkä. Ja läpinäkyvyys. Hhmh.
VastaaPoistaSusa, ai tämä on jo pokkarina! Hyviä lukuhetkiä! Uskon, että tässä on sinullekin jotain aika ihanaa. :)
Leena, tässä oikeasti ON jotain samaa kuin Meriharakoissa, ja luulen sinunkin löytävän tästä paljon enemmän kuin minä! Minun pinoni eivät ahdista. Piha ahdistaisi, mutta se on onneksi lumen alla vielä. :)
Hanna, minäkin aion lukea sen toisen. Varasin jo kirjastosta...!
Ihana arvio ihanasta kirjasta :)
VastaaPoistaLeena jos tämä on sinulla pinossa, niin odotanpa innolla juuri sinun arviotasi tästä kirjasta!
Olipa hyvä kuvaus! Luin tämän juuri itse ja olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, se jokin vain jäi minultakin uupumaan.
VastaaPoistaIlse, sinulle on pieni haaste blogissani. :)
VastaaPoistaNaakku, kiitos! Paljon ihanaa tässä oli, ja uskon uppoavan monenlaisiin lukijoihin. Annoin oman (kirjaston) kappaleeni juuri äsken ystävän mukaan ja odotan kiinnostuneena hänen mielipidettään... :)
VastaaPoistaElma Ilona, onneksi ollaan samoilla linjoilla. Minua jo vähän alkoi arveluttaa, että varmaan en ymmärtänyt jotain tärkeää, kun ei ihan tuntunut siltä miltä olisi "pitänyt". :)
Karoliina, kiitos, huomasin! Palaan asiaan kunhan ehdin. Meille tulee vieraita ensi yönä ja bloggailuaikani taitaa loppua viikoksi. Tai ainakin se vähenee radikaalisti. ;)
Ilse ja Naakku, no luen sitten. Tässä on jotian outoa, sillä tilasin saman kirjailijan toisen krijan ja sainkin sen, mutta tuttu Kustannusehenkilö sanoi, että 'Leena, saatat pitää Tyrksyistä vieläkin enemmän'. Tässä on siis paljon etiäistä...
VastaaPoistaIlse, minähän hullaannuin täydesti Meriharakoihin. Osui suoraan kohti! Ei ole toista sellaista. Yritän ottaa tämän omanaan, kunahn nyt sinne asti ehdin.