(Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia)
Nyt pitää olla tarkkana. Petri Tamminen, itsestään, ujoudestaan, kirjoittamisestaan ja elämänfilosofiastaan tässä kirjassa kirjoittava kirjailija, kertoo lukevansa kaikki jutut, joissa hänen nimensä mainitaan - tapa alkoi Turun piirikunnan pöytätennismestaruuskisoista vuonna 1979. Jos hän jonakin yönä itseään googlailtuaan päätyy tänne (tervetuloa vaan, et ole ensimmäinen kirjailija!), hän voi nolostua seuraavista riveistä.
Minä pelkäsin vitsin loppuunkulumista, sitä että alkaisin sääliä arkaa miesparkaa tai jotenkin ärsyyntyisin. Näiden sijasta nauratti niin paljon, että lapsi oli vähällä herätä kesken unien. Tamminen on uskomaton: Danny saapuu Vääksyyn ja kirjailija haluaisi tanssia eturivissä, ja minä luen tässä koko elämän metaforan. Tai: naislause Minä en ole jouluihminen ei voi kääntyä mieheksi kuin vain Joulu ei toimi, koska mies ei määrittele itseään vaan maailman. Miten osuvaa, totta, nokkelaa!
Tamminen(kin) on ihana. Vaikka hän ei ehkä ole kaikkein karismaattisin tai karhumaisin (näin hänelle on kerrottu), hänellä todellakin on muita hyviä ominaisuuksia. Hän uskaltaa laittaa peliin oman itsensä, vaikka sanoo olevansa arka ja ujo. Hän näkee tarkasti, vaikka Paavo Haavikko sanookin hänelle vain hmh. Hän pelkää kysyvänsä pukukopissa pelikavereiltaan, onko joku heistä lukenut Maila Pylkkösen runoja, ja vaikka hän väittää, ettei suomalaista miesmyyttiä lyhytproosalla hetkauteta, kyllä se vähän värisee. Hyvä niin!
Edit. Naakun arvio Tammisen kirjasta tässä ja Hannan tässä!
Mitähän osaisin sanoa? Petteri Tamminen on kirjailija, josta haluaisin pitää niin kovasti, mutta Enon opetukset ei ollut minun kirjani. Ei, vaikka luin sen mielelläni. Ehkä voisin joskus kokeilla jotain muuta, vaikka tätä. Pidän Tammisen kolumneista. Ne ovat sympaattisia.
VastaaPoistaVaikeaa. :)
Mie tykkään todella paljon Petri Tammisen teoksista. Olen lukenut tämän Muita hyviä ominaisuuksia, josta olen tehnyt blogiini arvionkin. Sen lisäksi olen lukenut ihan vähän aikaa sitten Muistelmat ja Mitä onni on.
VastaaPoistaTuosta Mitä onni on tein vain pienen miniarvion ja se on mielestäni näistä kolmesta ollut minulle huonoin lukukokemus.
Minulla kävi jotenkin nolosti tämän kirjan kanssa.
VastaaPoistaEn lukenut kansitekstejä, enkä perehtynyt kirjan rakenteeseen tarpeeksi etukäteen (vaikka mietinkin, että onpa jännästi etulehdillä lukujen nimet, aika harvinaista nykyään). Niinpä koko ajan luulin lukevani romaania ja mietin, että onpa irrallista tekstiä, en nyt oikein pääse kiinni tähän ideaan. Minulla oli siihen aikaan kyllä aika lepattava olo muutenkin, joten luulin, että minulla on vain huono keskittymiskyky. Pidin kyllä lukemastani kovasti, teksti kulki kivasti ja siinä oli hienoja oivalluksia.
Viimeisellä sivulla sitten mainittiin, että teos koostuu kirjoituksista - johan valkeni!
Ajattelin lukea kirjan pian uudelleen oikealla asennoitumisella, jospa saisin siitä vielä enemmän irti.
Hei! Elämästä on tullut superkiireistä, muka, ja siksi kaikille vastaus yhteisesti ja lyhyesti:
VastaaPoistaAinakin osa näistä on käsittääkseni julkaistu Annassa, eli uskoisin, Katja, sinun pitävän kirjasta! Hanna, etsin ja linkitän arviosi myöhemmin. Ja Ilona, lepattava olo, voi mikä upea sanapari!!
Palaan kun kerkiän. Ciao!
Minä pidin tästä kirjasta erittäin paljon myös! Lisäksi olen lukenut Mitä onni on, muut Tammisen kirjat vielä odottavat lukemistaan. Kirjahyllyssä olisi mm. Väärä asenne.
VastaaPoistaVoi että, olisikohan tämä sittenkin hyvä? Minä vähän pelkään todellisia vässyköitä, mutta pidän kyllä itseironisista nörteistä. :)
VastaaPoistaJatkoksi vielä kaikille yhteisesti:
VastaaPoistaMinusta on aika ihanaa (ja harvinaista, olenhan ankea tosikko ;)), että lukiessa naurattaa ääneen. Tamminen onnistuu siinä. Eikä tule tunne, että nauraa ilkeästi miesparalle vaan nauraa yhteiselle kokemukselle ja myös itselleen: jokainen meistä on joskus ulkopuolinen ja erilainen, Tamminen ehkä useammin kuin keskivertoihmiset. :)
Hanna ja Naakku, linkitin teidän arvionne tästä tuohon postaukseen.
Ja Karoliina, Tamminen on vain lumevässykkä ja todellisuudessa juuri tuo itseironinen nörtti. :)
Ilse, minulle kävi samoin kun luin Muita hyviä ominaisuuksia, nauraa kätkätin itsekseni kuin hourupäinen. Ja Petri Tamminen sai minussa aikaan sellaisen miehen ymmärtämisen illuusion, että aloin kovasti toivoa löytävänä yhtä hyvin suomalaista naista peilaavan kirjoittajan... mutta ehkä pitäisikin etsiä esseistiä eikä romaanikirjailijaa, ei ole vielä mikään oikein osunut nappiin.
VastaaPoistaHurraa voin vain hihkaista täältä! Minä olen lukenut Tammista ja tykännyt kovasti paljon, en tosin ole tätä uusinta ehtinyt lukea. Mitäpä minä ehtisin lukea. Tämä arvostelukin oli ihan riemastuttava, tämän jälkeen ei voi kuin rynnätä varaamaan/ostamaan tuon kirjan. Sinä se osaat saada mut tutisemaan täällä tuolillani.
VastaaPoistaBooksy, ei kerta kaikkikaan tule mieleen ketään naista, joka purkaisi suomalaisen naiseuden myyttiä yhtä taitavasti...! Tamminen voisi tehdä senkin kyllä. :)
VastaaPoistaKirjailijatar, minä olen lukenut vain Mitä onni on ja Elämiä, joista molemmista pidin kovasti. Hyvää päivää sinulle, tutinaan on varmaan lääkitystäkin. :D
Hauska kuulla, että uppoaa muihinkin! ;) Nauroin samoin itse ääneen, musta tämä ja Enon opetukset on Tammisen parhaita. Muut ovat olleet vähän pettymyksiä ja saman toistoa - taisin jopa aikoinaan arvioida Mitä onni on blogini ekana (vähän huivana) arviona Anna-Leena Härkösen ohessa.
VastaaPoistaHärkönen ja Tamminen ovat siinä vähän samankaltaisia kirjailijoita, että molemmilla on musta sekä ihan täysosumia että selkeitä välitöitä. Tuotteliaiden kirjailijoiden yleinen ominaisuus tietysti.
Ina, kiva kun kävit ja kommentoit! Mulla on Enon opetukset vielä lukematta, mutta Mitä onni on oli minusta varsin viehättävä myös.
VastaaPoistaTuo on varmasti totta mitä sanot tuotteliaista kirjoittajista. Tosin Tammisen kohdalla voi vain ihmetellä, kuinka kauan hän tätä samaa teemaa voi varioida... tai ainakin minusta tuntuu, että se on vähän sitä. Piiloutujan maata on kehuttu myös, sen aion lukea häneltä seuraavaksi.