(Lisa Genova: Edelleen Alice, 2010, alkuteos Still Alice, 2007)
Harvoin on lukeminen tällaista. Kyyneliä piti pyyhkiä useaan otteeseen. Lisa Genovan Edelleen Alice kertoo viisikymppisestä Harvardin professorista, Alice Howlandista, joka alkaa unohdella asioita ja eksyä tutuille paikoille. Hänellä todetaan varhainen alzheimerintauti, joka etenee nopeasti. Yhtäkkiä hän meneekin yöllä töihin, ei muista lähteä konferenssiin, järjestelee tavaroita naapuritalon keittiössä.
Oli sydämeenkäyvää lukea, kuinka Alice miehineen yrittää rimpuilla etenevää sairautta vastaan, kuinka asia ja sen mahdolliset seuraukset kerrotaan aikuisille lapsille, kuinka hankala Alicen on luopua työstään, kuinka häneen suhtaudutaan. Vaikka Genovan teoksella on omat puutteensa (ihan puiseva puoliso ja näiden kahden välinen suhde täysin epäkiinnostava ja koko kirjan tyyli osin aika tieteellinen - Genova on itse neurotieteiden professori), Alicen kohtalo on niin riipaiseva, että kirja vaikuttaa lukijaansa. Erityisen hienoa - tai siis kauheaa - on se, miten Alicen kieli alkaa rappeutua. Hän kadottaa sanansa. Genova kuvaa tätä tarkasti.
Kuten kaikki alzheimerintautia läheltä nähneet tietävät, tällaisella tarinalla ei ole onnellista loppua. Kirjan ja muun takia elämän hauraus on läsnä tässä päivässä selvemmin kuin eilisessä. Paljon horjuu, kaatuu, särkyy. Siitä mitään tietämätön nukahti äsken jalat olkapäälläni ja molemmissa käsissään tiukka ote äitinsä hiuksista.
Muuta ei ole kuin tämä hetki.
- -
(Edelleen Alicen ovat toki muutkin lukeneet, niin kuin Jenni ja Naakku. Jenni nostaa esille kirjan nimen tärkeyden, ja Naakku on muistialan ammattilainen. Minun lisäkseni myös Kirjasieppoa itketti.)
Minulla oli jo tämä kirjastosta lainassa viime vuonna, mutta kun se loppuvuosi oli sellaista upeiden uutuuskirjojen rytinää, jäi vielä lukematta.
VastaaPoistaTämä on kirja, jonka haluan joskus lukea, mutta nyt kun mieli on muista asioista herkkänä, tuntuu raskaalta lukea kirjoja, jossa se elämästä luopuminen lopulta on todennäköinen loppuratkaisu. Mutta joku päivä vielä tämän luen!
Susa, mietin pitkään, miten kirjoittaisin tästä kirjasta... nimittäin sen lukemisen jälkeen olo ei ollut toivoton. Ennemminkin valoisa ja sellainen, että teki mieli vain halia näitä rakkaita täällä. Mutta sitten tuli näitä katastrofiuutisia ja päällimmäiseksi ajatus siitä, miten kaikki voi kadota jo huomenna, tavalla tai toisella.
VastaaPoistaLisäksi olen nähnyt kirjan kuvaamia asioita läheltä. Sekin vaikutti vaikuttavuuteen, tietysti. Mutta kannattaa lukea, ehdottomasti.
Minuakin tämä kirja kosketti ja liikutti kovasti. Alzheimer on tuttu sekä omasta suvusta että kesätyöstä joten todella vaikuttava kirja.
VastaaPoistaMinä olen ollut jo kauan lumoutunut tämän kirjan nimestä, koska se kertoo niin paljon.
VastaaPoistaLuulen, että suurin osa meistä on kohdannut alzheimerintaudin hyvin läheltä. Itkun ja naurun kanssa muistelen omaa mummoani ja myös mieheni mummoa. Siksikin haluaisin lukea tämän, mutta ennen kaikkea haluan tarttua kirjaan kaunokirjana.
Voi, kyllä minun pitää tämä nyt lukea. Kunhan kirja palaa sukulaiskierrokseltaan... Oma vika, kun annoin uuden kirjan lainaan ennen kuin ehdin itse lukea. Mutta siis kuulostaa niin hyvältä sinun(kin) kuvailemana!
VastaaPoistaHyvä ystäväni kehui tuota kirjaa kovasti ja meinasin sen lukea jo ennen joulua, mutten olen ehtinyt. Aihe on läheinen ja aion tarttua siihen. Kyyneleitä siis luvassa, minulle myös.
VastaaPoistaKyllä, kyynelillä minäkin kostutin tätä kirjaa, mutta kannatti lukea.
VastaaPoistaHyvä arvio, kiitos! Minua harmitti omassa arviossani jälkikäteen, etten kirjoittanut vielä kirjan lopusta. Sillä kyllä, tämä on koskettava ja järkyttävä kirja, mutta ei toivoton - ja loppu on kaunis, ei sellainen kuin kuvittelisi. Kirjan loppupuheessa Genova kertoo jonkun suosituksesta muuttaneensa loppuratkaisua. Mieltäni jäi kutkuttumaan, millainen ensimmäinen versio olisi ollut.
VastaaPoistaTämä oli ainakin minulle niin merkittävä lukukokemus, että kannustan lukemaan, vaikka se etukäteen kauhistuttaisikin!
minä en ymmärrä mitä tapahtui kun luin kirjan alun jo kauan sitten ja mutta siihen se jäi, vaikka olin kuullut niin paljon hyvää kirjasta. Näiden arvioiden jälkeen palaan siihen kyllä varmasti, ehkä ei vaan ollut oikea aika juuri silloin. Tuo tauti tulee kyllä kovin lähelle. Joskus on hyvä itkeä kirjan kanssa.
VastaaPoistaMinä kiinnostuin tästä kirjasta jo kirjan nimen, kannen ja aiheen perusteella. Arvostelusi vain alleviivasi, mitä menetän ellen tätä lue.
VastaaPoistaSain jokin aika sitten lainaksi aihetta käsittelvän elokuvan, mutta eihän se kai tähän uutuuskirjaan voinut perustua...
On pitänyt ennenkin kommentoida ja kiittää sitä, miten hienot sitaatit osaat valita näihin kirja-arvosteluihisi.
VastaaPoistaJa kiitos kun kerroit tästä. Juuri nyt aihe on ehkä liiankin lähellä ja kyyneleet hormonihirmulla herkässä muutenkin, mutta joskus luen. Jollen unohda.
Leena, ei tämä ihan uusi kirja enää ole (ilmestyi englanniksi 2009 alussa ja Suomessakin viime vuonna kovakantisena), mutta ei tästä ole elokuvaa tietääkseni ainakaan vielä tehty.
VastaaPoistaSanna, luulen, että tämä kirja jää mieleen pitkäksi aikaa. Se jotenkin osuu kovin syvälle ja saa pelkäämäänkin...
VastaaPoistaKatja, kaunokirja tämä kyllä selkeästi oli, mutta sellaisena ei kuitenkaan mitään kaunokirjojen eliittiä, jos niin voi sanoa. :) Aihe on tosiaan varmasti monia lähellä, ja tässä kuvattiin hyvin se ahdistus, jota muistisairas tuntee - niin kauan kuin muistaa tuntea. Edelleen Alice oli muuten hyvä jatko Muistojen huoneille, koska siinäkin vanhus, Joan-rouva, voi joidenkin mielestä vaikuttaa muistamattomalta ja sekavalta, mutta hän on myös "edelleen Joan". :)
Karoliina, kyllä, tämä kannattaa lukea. Jo tärkeän aiheen takia. Ai sinun kirjasi käyvät sukulaiskierroksilla! :)
Kirjailijatar, onhan meitä itkijänaisia siis vaikka kuinka... voi että. Pahin ryöppy tuli kun puhuttiin vielä vauvoista. Uuuh.
Villiviini, sinäkin! :) Ei tämän kanssa muuta voi. Varautukaa nenäliinoin, te jotka ette vielä ole lukeneet.
Jenni, kiitos! Minuakin jää nyt mietityttämään, millainen olisi ollut ensimmäinen loppuvaihtoehto. Tämä kirjaan jäänyt oli kaunis, selkeä, hyvä - ei ollenkaan ahdistava tai tosiaan toivoton, jos tunnelmia jotenkin voisi kuvailla. Minäkin kannustaisin tämän lukemaan. Aihe on tärkeä ja auttaa oikeasti ymmärtämään, edes vähän.
anni, minusta tuntui, että kirjan alku ei ollut kovin vahva. Sinänsä en siis ihmettele, että kesken jäi. Mutta pian ote alkaa vetää ja Alicen tarinasta tulee tärkeä. Ehkä siinä on se ei-kaunokirjallinen tyyli, joka minuakin häiritsi... mutta loppua kohti paranee, sen kielen muuttumisenkin myötä.
Leena, kyllä, tämä on tärkeä kirja, joka kannattaa lukea. Surullinen mutta valoisakin. Kuten elämä. Minäkään en tiedä elokuva-asiasta mitään, mutta uskotaan Karoliinaa, joka sanoo, ettei leffaa vielä ole olemassa. :)
Olina, kiitos sanoistasi! Lue vain, mutta älä vielä. Tässä on nimittäin vauva-asioitakin vähän. :)
Karoliina, kirjassa on, että 2007, 2009 - en ymmärrä miksi. Kumpi lienee alkuperäinen julkaisuvuosi ja miksi noin... no, ei sen väliä. :)
Hei!
VastaaPoistaYstävä, jonka lähipiirissä on alzheimeria, suositteli tätä minulle, kun lähipiirissä todettiin tuota tautia. Muistan tunteen, kun lukijana "tiesi" jo niin paljon enemmän (liikaakin) kuin Alice, joka ei vielä tiennyt mitään. Pidin kuitenkin kirjasta.
Tuntuu, että meillä jokaisella alkaa olla läheisissä joku, joka alkaa tällä tavoin kadota. Surullista.
Valoisaa virkistyspäivää huomiseksi!
T
Ilsukka, my bad, on se tosiaan tullut jo 2007. Tuo 2009 on kai sittenkin paperback-version ilmestymispäivä, joskaan en ymmärrä minäkään, miksi se merkitään oikein käännösten kanteen saakka.
VastaaPoistaHei, nyt tuli tässä kirjoittaessa mieleen, että muistaakseni tämä on ensin julkaistu joko jonkun pienen lafkan toimesta tai jopa omakustanteena, ja sittemmin muistaakseni Simon & Schuster tai muu iso kustantaja otti sen siipiensä suojaan. Tässä ehkä selitys: 2009 on S&S:n kustantaman painoksen julkaisupäivämäärä?
T, kyllä se vain taitaa olla valitettavan totta, että pian kaikilla meillä on joku tähän sairauteen sairastunut läheinen. :( Ja minä rupesin laskemaan omia vuosiani - jos itse sairastun viisikymppisenä, eihän tässä ole peliaikaa jäljellä kuin... no, liian vähän. Mutta minä olen jo virkistynyt, kun vain ajattelenkin huomista. Ihme teho tuollaisella tulevalla kivalla. :)
VastaaPoistaKaroliina, no tuo selittäisi. S&S on tosiaan kustantaja.
Hei, huomasinpa nyt vasta tämän linkityksen! Samalla huomasin koko blogisikin, vaikka jossain Ilse ja Juuri tällaista ovat kyllä liikkuneet. Liitynpä siis lukijaksi! :)
VastaaPoistaKaunis arvio kauniista kirjasta.
Heips, Naakku, ja tervetuloa! Ja kiitos. Mun piti laittaa sinulle kommentti, että linkitin, mutta jotain tuli väliin, niin kuin tässä elämässä usein. :)
VastaaPoistaSe elokuva on Away from here ja pääosassa on mm. Julie Christie eli Tohtori Zivagon Lara!
VastaaPoistaEi varmaankaan liity tähän kirjaan.
Luin tämän nyt jouluna ja kyllä kolahti! Serkkuni sairastui tautiin 52v. ja tämä kirja oli kyllä todellinen lukukokemus, mutta ei ahdistava!
VastaaPoistaanita