(Katriina Ranne: Minä, sisareni, 2010)
Jokainen neljästä siskosta, Tuuli, Sade, Meri ja Usva, vie vuorollaan tarinaa eteenpäin tässä kirjassa, jonka alkuosaan sopisi liimata ihanuusvaroitus-tarra. Katriina Ranne nimittäin kuvailee neljän noormarkkulaissiskoksen lapsuutta niin upeasti, että lukija tuntee, miten leikkien keskellä tuoksuu vanhoilta laudoilta ja matonkuteilta ja tarinoilta. Myös siskosten myytillisiksi paisuvat tarinat siitä, miten kukin on saanut alkunsa, ovat aivan upeita.
Sitten seuraa jotain tavanomaisempaa: tytöt tulevat isommiksi, pääsevät ylioppilaiksi, alkavat opiskella, tapaavat ihmisiä joihin rakastuvat. Seuraa kasvamista, eroja, suruja, (hirvittävää) julmuutta ja horjumista, erehdyksiä ja kotiinpaluita.
Minä, sisareni on naisten kirja ja kirja tyttöydestä. Siskosten isäkin on ottanut vaimonsa sukunimen mennessään naimisiin, jopa hänen isänsä on ollut naistentautien lääkäri. Naisena oleminen on enimmäkseen (nykymaailmalle melkein vieraan) mutkatonta, mutta silti kirjassa on kohtaus, jossa kaunis tyttö muuttuu omissa silmissään rumaksi, kun häntä sellaiseksi sanotaan.
Parhaimmillaan Ranne on tällaisissa kiteytyksissä: Ehkä siskous on sitä, että malttaa pitää suunsa kiinni jos toinen on surullinen
tai
ihminen kaipaa oikeastaan vain kolmea asiaa: kädenojennusta, ihoa ja tilan kauneutta
tai jopa
aikuisuuteen kuuluu väistämättömästi se, että tajuaa itkevästä sydämestä laulavan Ressu Redfordin olevankin Esa Mäkelä, 46, Turusta.
- -
PS. Terveisiä oikeanpuoleisille varpaille ja sille pikkuiselle!
- -
Edit. Muistan olleeni tosi vaikuttunut tästä Hesarin arviosta syksyllä. Mari A:n arvio tässä, Sannan tässä ja Susa P:n tässä!
Voi että minä aina ihastelen noita sinun ottamiasi kuvia. Todellakin yhteen kuvaan kätkeytyy tuhat sanaa ja enemmänkin ♥ Niin puhutteleva, melkein intiimin mutta samalla hauskan oloinen kuva kahden siskoksen jaloista :)
VastaaPoistaMinä luin jostain blogista tästä arvostelun, jossa kirja ei ollut aiheuttanut lukijallaan kovin kummoisia fiiliksiä. Jotenkin jo ajattelin, etten taida lukea kirjaa. Mutta, taas kerran, arvostelusi myötä tunnun tavoittavan kirjasta jotain sellaista jo noiden lainausten perusteella, että tämähän taitaakin olla "minun kirjani". Siskous on minulle sydämenasia ja voisin jutella siitä ja sen eri sävyistä tuntikaudet. Siskosasiat ovat myös tällä hetkellä omassa elämässä todella pinnalla, eivätkä aina helpoin sävyin, joten tämä kirja taitaa tulla lukuun pian!
Aivan samaa mieltä: kirjassa oli mahtavia oivalluksia elämästä ja kieli oli kaunista. Juuri sellaista, jota itsekin haluaisi kirjoittavansa ja toisten lukevan =O
VastaaPoistaMutta tarina ei ollut kummoinen, ei sellaista draamallista jännitystä, mitä loistavalta kirjalta odottaa. Kasvukertomuksia.
Minä tykkäsin tästä. Pineiä, kauniita oivalluksia oli paljon ja vaikka kirjassa ei ehkä jännityksellä ja huikeilla tapahtumilla mässäilty, se oli silti hieno tarina siskoksista, en edes kaivannut sen enempää draamaa. Ja kieli oli tosi kaunista, kuten siskosten nimetkin;)
VastaaPoistaMinähän rakastin tätä kirjaa (myös). Ei se kai täydellinen ollut, mutta suhtautumiseni on kyllä suopeampi kuin monella muulla bloggaajalla. Ihanaa, että sinustakin tämä oli ihana (ainakin osittain)!
VastaaPoistaJa kuva on taas mahtava. Sekä sääret kadehdittavan ruskeat. Terv. Valkokinttu -77.
Voi että. Minä olen ollut varovaisen kiinnostunut tästä, mutta mikään lukemani arvio ei ole onnistunut täysin vakuuttaa. Ja nyt sitten sinä, joka olet velho kirja-arvioissasi ainakin minun kirjallisen makuni suhteen, kirjoitit näin! Ranteen kirja on ihan varmasti myös "minun juttuni".
VastaaPoista(Karoliina, minäkin olen valkokinttu, muutaman vuoden vanhempaa mallia. :))
Susa, kiitos kuvakehuista! Tämä kuva aina naurattaa minua: oltiin siskon kanssa San Marinossa ja soviteltiin ihan törkeitä aurinkolaseja... kiva reissu! Jalat rakoilla osteltiin uusia sandaaleita ja vähän muitakin kenkiä ja syötiin ihan mahtavia ruokia. Terkkuja vaan sinne etelämmäs! :) Kiva jos innostut tästä, Susa! Tämä jos jokin on siskouskirja. Se on kaikkein tärkein teema koko teoksessa.
VastaaPoistaMari A., linkitinkin tuon arviosi nyt kun vihdoin ehdin. Olen samaa mieltä siitä, että draamaa ei juuri ollut (paitsi ehkä Usvan kohdalla), ja loppuunkin olisin toivonut jotain muuta. Tosin minulle oli kohokohta se helmien tippuminen bussin lattialle ja Merin "Antaa olla", se oli upea kohta ja kertoi paljosta. Mutta kirjan alku oli aivan ihana, ja ehkä ensimmäiset sata sivua.
Sanna, linkitin sinunkin arviosi nyt! Minäkin pidin tästä, alusta varsinkin, ihan hirveästi, ja luin niin keskittyneesti eteenpäin, että harvoin on sellaista! Esikoiskirja saa odottamaan suuria seuraavalta, eikö vain? :)
Karoliina, sinäkö se sanoit siitä, että tässä koko ajan leivotaan? Niin muuten tehdään. Jopa karjalanpiirakoita. Näppäriä naisia nämä siskokset. Ja nämä ovat alkukesän sääriä. Loppukesästä tilanne on vielä parempi. ;)
Katja, olen varma, että sinäkin ihastut tämän kirjan alkupuoleen! Minulla on muuten tuossa pinossa nyt se Rauma, mutta en oikein tiedä. Luin Hesarin tämänpäiväisen arvion enkä ehkä halua mitään niin pakahduttavaa nyt. :)
Susa, nyt mun on pakko lukea tämä! Mistä tämän saan? Kuka on kustantaja?
VastaaPoistaSinä Noita, mun lukuohjelma laahaa jo muutenkin perässä!
Tässä kirjassa on tyttöjen nimet kuin olisi ollut minun nelikolla, mutta sitten tulikin vain Meri.
Annan luettuani kirjan sisarelleni, joka on töissä Noormarkussa ja asuu siellä päin...
♥
Leena, innostuit niin, että nimetkin menevät sekaisin, mutta ei se mitään. :)
VastaaPoistaKustantaja on Nemo ja viime vuoden kirjoja tämä on. Ihanat nimet kyllä tytöillä! Myös Porissa ollaan ja Helsingissä ja vähän Lontoissakin ja Tansaniassa. Minä muuten tein lukiessani muistiinpanoja neljällä värillä, kun siskokset olivat vähän sekaisin menevää sorttia - tosin uskon sen olleen kirjailijalta tarkoituksellinen veto.
Oioioi, kuulostaa IHANALTA!!
VastaaPoistaSiskoton kun olen niin saattaa olla että kirja tekee kipeää. Taidan silti ottaa riskin. : )
VastaaPoistaTuittu, tämä on ihana mutta myös kauhea kirja. Siinä tapahtuu sellaista, mikä jää mieleen moneksi päiväksi, huomaan nyt. Ja sitten mietin niiden tapahtumien syitä, että miksi niin... mutta alkuosan takia tämä kannattaa lukea, vaikka loppupuoli jäisikin ahdistamaan.
VastaaPoistamaijanmaja, ota vain riski! Kyllä näitä esikoiskirjailijoita pitääkin kannustaa! :)