Jussi Valtonen: Siipien kantamat

"Sitten tunnistan, toisesta keskustelusta, tuon minäkin muistan, tuossa olemme me: kuinka sitten kun lapset ovat vähän isompia, kun lainaa on saatu vähän lyhennettyä, kuinka sitten kun asutaan vanhassa puutalossa. Tuon minäkin muistan: kaikki on vasta alkamassa, mitään ovia ei peruuttamattomasti ole suljettu. Elämä on muka vielä edessä, tavallaan onkin. Naiset puhuvat lapsistaan, syntymättömistä ja jo lattialla mönkivistä, miehet projekteistaan, vasta käynnistetyistä ja vielä toteutumattomista. Lapsettomat ja projektittomatkin ovat vielä toivoa täynnä, ensimmäiset oikeat työpaikat on vasta hankittu, ensimmäiset avioliitot solmittu, sillä ajatuksella että ne kestävät, toisen hankalat tavat ja epärealistiset odotukset ja huutavat lapset ja mahdottomat projektit ja väärin remontoidut puutalot eivät uhkaa vielä mitään."
(Jussi Valtonen: Siipien kantamat, 2007)

Ajatella! Suomessa on tällainen Jussi Valtonen enkä minä ole tiennyt siitä mitään! Onneksi luen blogeja. Anni.m on nimittäin listannut Siipien kantamat yhdeksi parhaista viime vuonna lukemistaan, ja häneen voi luottaa. Valtonen kirjoittaa lukion äidinkielenopettajasta ja hänen tyttöoppilaasta ja näiden kahden suhteesta, mutta ei sillä tavalla, kuin voisi pelätä.

Ensinnäkin: Vaikka mieleen tulee Riikka Pulkkisen Rajan epämiellyttävä Julian, Juhani Koskela (!) ei muistuta häntä vähääkään. Sitten: Valtonen ei kirjoita oikeastaan siitä suhteesta. Hän kirjoittaa siitä, millaista on olla nuori - tämä aina vetoaa minuun, mutta: Sille kaikki oli vielä edessä, sydän lämmintä odotusta täynnä. Sille ei vielä ollut liian myöhäistä, se ei ollut vielä haaskannut elämäänsä suomen kielen cun laudeihin ja kasvaustieteen approbatureihin, joiden nimetkin oli vaihdettu opintoviikoiksi ja -pisteiksi ja -moduleiksi ja -elämyksiksi.

Lisäksi: Valtonen on hauska, kirja on täynnä tunnistettavia viittauksia muihin teoksiin, siinä käsitellään koiran kuolemaa, rakastumista ja niitä hetkiä, joihin rakastumisen tunne tuntuu kiteytyvän, siinä annetaan melko raadollinen kuva nykykoulusta, puhutaan lukemisen merkityksestä ja siitä, miten toiset ovat parempia olemaan onnellisia kuin toiset. Valtonen on valtavan taitava!

En nyt osaa sanoa mitään tämän järkevämpää. Ihastuneet harvoin osaavat. :)

- -

PS. Eilisten synttärikemujen voittajakommentin huikkasi Laura Kahden suorasta (joka on muuten supertyylikäs blogi, käykääs kurkkaamassa). Onnea! Laitatko osoitteesi sähköpostiini, niin makea palkinto lähtee sinulle ehkä jo tänään?

Ja Karoliinalle tiedoksi, että virkistyspäivä piti sisällään ostoksia, kaksi tuntia ulkomailla ja ihanaa ruokaa. :)

Ja vielä: A, tämä kirja on niin sinulle.