(Alice Munro: Kerjäläistyttö, 1985, alkuteos The Beggar Maid, 1977, julkaistu ensin nimellä Who Do You Think You Are)
Nyt kyllä menetän uskottavuuteni lukijana ihan kokonaan, mutta kun näyttäisi siltä, että luen taas vain ihania kirjoja. Niiden kirjoittajat ovat neroja, tarinat täydellisiä, yksityiskohdat viimeiseen asti hiottuja, henkilöt rakkaiksi käyviä. Maine (kunniallisena bloggaajana, kriittisenä lukijana, uskottavana arvioijana?) menköön Alice Munron tähden.
Munro on nimittäin ihana. Ja yksi niistä kirjailijoista, joiden teoslistaa ihaillen katsellessa en tiedä, mitä olen lukenut. Kerjäläistyttöä en ollut, ja sen luin Karoliinan vinkistä (kiitos, miljoonasti!). Munro kertoo Rose-nimisestä naisesta ja hänen elämänsä tarinasta, jonka lähtökohdat eivät ole häävit. Hän syntyy väärälle puolelle kaupunkia, pääsee opiskelemaan, etenee naimisiinkin välillä - mutta se ei oikeastaan ole kovin kiinnostavaa. Se on, miten Munro tekee Rosen elämästä totta. Rose on koko elämänsä menneisyyden tai tulevaisuuden, rakkauden tai jonkun ihmisen armoilla, ja se tekee hänestä kerjäläistytön, ikuisesti.
Haluaisin puhua tästä kirjasta pitkään. Sen ruumiillisuudesta ja päällekäyvästä fyysisyydestä, yksityiskohtien kauheudesta ja kauneudesta, Rosen äitiydestä, rakkauden kaipuusta, siitä, miten epäonnistuneita tapaamisia rakastajien kanssa kehiteltiin, Rosen äitipuolesta Flosta, joka on yhtä tärkeä henkilö kuin itse Rosekin...
No, sanon vain: naisen elämän kuvaajana Munro on omaa luokkaansa, on ollut alusta saakka.
- -
PS. Laitoin jokin aika sitten kirjapäiväkirjani näkyville alas oikeaan sivupalkkiin. Siitä näkee koko ajan, mitä olen tänä vuonna lukenut. Teoslista on samalla myös linkkilista kirjoista kertoviin bloggauksiin. Toivottavasti tästä on apua, jos joskus etsit jotakin lukemaani kirjaa! :)
Ilse,mikä geeni minulta oikein puuttuu, kun en syty Munron teoksille? Olen yrittänyt ja yrittänyt, vaan kun ei, niin ei.
VastaaPoistaKirjabloggaajan vahvuus on siinä, että hän saa (ainakin yleensä) valita lukemansa kirjat ja siksi voi lukea jo lähtökohtaisesti ihania kirjoja. :)
VastaaPoistaMinun on pakko lukea jotain Munroa pian, koska se englanniksi lukemani Open secrets ei avautunut minulle ja haluan ottaa selvää, että oliko kyseessä väärä kirja, väärä kieli, väärä paikka (luin sitä Italiassa) vai kuitenkin väärä kirjailija. En halua uskoa viimeiseen vaihtoehtoon.
Ihanaa, ihanaa, ihanaa että rakastit tätä! Siis tämähän on ihana. Ja ajattele, eka Munroni. Mutta ilmeisesti ne muutkin on sitten ihania. Hyllyssä olevaa Sanansaattajaa tosin pelkään, kun sitä on moni moittinut. Mutta onneksi siellä on se uusinkin.
VastaaPoistaTulin tästä hyvälle mielelle, pusi!
Ihanaa, että Munro on sinunkin mielestäsi ihana :-) Hän on lempikirjailijani Atwoodin ohella. Ja nimenomaan tämä Kerjäläistyttö sai minut lukemaan Munrolta kaiken muunkin. Munro on aivan ylivertainen, tarkkanäköinen ihmistuntija, joka osaa tunnelman luomisen upeasti.
VastaaPoistaKaroliinalle sanoisin, että Sanansaattaja on todellakin lukemisen arvoinen enkä yhtään ymmärrä, mitä moitittavaa siinä voisi olla ;-)
Olisin Ilsen kriteereillä surkea kirjabloggaaja, tykkään lukea vain siitä mistä tykkään :-D
Tämä(kin) täytyy lukea! Olen muuten nyt lukemassa blogisi kautta kinnostuksen herättänyttä Meriharakat -romaania. Se on mielestäni _ihan hyvä_, mutta ei mitenkään loistava -ainakaan puoleen väliin mennessä. Otteessaan on pitänyt kuitenkin.
VastaaPoistaLeena, voi ei! Oletko aloittanut ne jotenkin väärästä päästä tai huonona päivänä (ei kai sinulla sellaisia ole?)? Tämä Kerjäläistyttö olisi aika hyvä aloituskappale. Mutta aika lohdullista on se, että minultakin puuttui pullageeni mutta se ilmestyi jostain: ehkä sinunkin Munro-geenisi on piilevänä olemassa... :)
VastaaPoistaKatja, tuo on aivan totta, mitä sanot kirjabloggaamisesta, ja varsinkin minun kohdallani on juuri noin. Jätän helposti kirjoja kesken enkä kerro niistä kenellekään mitään. Tänne raportoin vain jäljen jättäneistä. Tosin tuntuu, että nyt kaikki ovat olleet sellaisia...
Yritä uudelleen Munron kanssa. Aloita tästä. Tämä on kuin Shieldsiä lukisi, melkein. Ei ehkä ihan niin sievää vaan aika karmeaakin välillä, mutta yhtä lailla arjen yksityiskohdista ammentavaa ja tarkkaa.
Karoliina, pusi ja kiitokset! Ihana oli. Mulla on Munron kanssa tuo ongelma, että en ole varma, mitä olen lukenut. (Samoin on Anne Tylerin kanssa, muuten.) Palaan Munroon taas kyllä, kunhan aika on oikea. :)
Petriina, hyvin määritelty Munrosta! Kaikki tuo on aivan totta. Ja tämä Kerjäläistyttö oli jotenkin niin älyttömän fyysinen: pidin siitä, miten kuvattiin ristissä olevia hampaitakin ja hilseileviä ihoja... :D
(Kirjabloggaajakriteerini (heh!) ovat kaukana omasta olennostani... onneksi. :) Kuten sanottu, kerron vain ihanista kirjoista, tai jollain lailla jäljen jättäneistä. Mikäpä muuten estäisi sinua bloggaamasta vähän kirjoistakin...? Minä ainakin lukisin mielelläni.)
Tuittu, kiva jos löydät täältä taas luettavaa! Meriharakat kyllä pitää otteessaan, ja sen tyyli on niin lumoava. "Ihan hyvä" on muuten sellainen kommentti, ettei kukaan muu ole varmaan niin siitä sanonut. :)
:)
VastaaPoistaOlen unohtanut tulla aikaisemmin sanomaan Petriinalle, että hyvä jos Sanansaattajakin on hyvä. :) Haluan uskoa sinua enkä niitä muita!
VastaaPoistaTulipa hyvä mieli kun muistutit siitä, että minulla on vaikka kuinka paljon Munroa vielä lukematta. Jotain mitä odottaa ja valikoida jos ei satu ihania kirjoja kohdalle.
VastaaPoistaJa tuo kirjalista sivupalkissa on tosi hyvä juttu!
anni, kiva! <3
VastaaPoistaMinulla on lukematta Pääskysen varhaistuotantoa, se on aina ikään kuin varalta olemassa. :)