(Katharina Hagena: Omenansiementen maku, 2008, suom. 2009)
Koska anni.m sanoi tämän kirjan muistuttavan Riikka Pulkkisen Tottaa, uskalsin tarttua tähän. Omenansiemeniä maisteltiin, hilloja keiteltiin, puun alla lemmittiin. Oli siskoksia ja historian painoa, muistoja, jotka palasivat. Kerronta oli aika kuvailevaa, mutta silti. Jotenkin. Kun valo suodattui kuin suodattimen läpi, se oli minulle liikaa.
Tai sitten tämä epämukava fiilis tulee siitä samasta syystä, jonka takia ystäväni Joana lopetti ihanan Hiirulaisen maja -bloginsa. On ikävää tulla liitetyksi sellaiseen, johon ei halua.
Parempaa sunnuntaita teille muille!
- -
Tämän ovat lukeneet aiemmin ainakin Leena Lumi ja lumiomena. He pitivät Omenansiementen mausta ja ovat ihan luotettavia suosittelijoita. :)
No höh ja harmi. Tyhmää. Blääh. Parempaa ensi viikkoa. Ja parempia suosituksia... (Ja olihan se tosi kuvailevaa se kieli ja tunnelma vaatii varmaan oman fiiliksen - en minäkään täysin lumoutunut, mutta viihdyin kyllä)
VastaaPoistaAnni, ethän lue tuota niin, että sinun suosituksesi olisivat huonoja? Koska ne eivät ole. :)
VastaaPoistaEn ole kovin selväsanainen järkyttyneenä, huomaan. Mutta kirjasta vielä, että se oli jotenkin liian viihteellinen lukuhetken tarpeeseen. Miessuhde ja sen kehittyminen oli alusta asti arvattavissa ja jne. Nyt ei vain uponnut.
Oi, tuo voisi näiden suositusten jälkeen upota minuun, kun vielä noita omppujakin on tarjolla. Tosin karvaitahan ne siemet tahtovat olla.
VastaaPoistaMeillä sunnuntaiaamu oli hyvä, vaikka vähän takapakkia otettiinkin asian jos toisenkin suhteen. Palaillaan!
Minä selailin tuota kirjaa tuota kirjaa jossain ja se ei tuntunut hyvältä. Nyt en taida yrittää edes selata toiste.
VastaaPoistaIlse!, miksi sinä et lumoutunut?. Oletko sairas. No, minäkin aluksi epäilin sitä tarinan tavanomaista alkua eli periä nyt talo ja mitä se talo kertookaan ja plaaplaaplaa, mutta jossain kohtaa vain alkoi tuntua niin omaperäiseltä. Pidän tätä kirjaa laadukkaana lohtukirjana. Minervalle olen valittanut kansista, jotka alentavat tekstin tasoa. Siksi linkitinkin oman arvosteluni sivupalkkiin saksalaisilla kansilla.
VastaaPoistaNo, eihän me voida kaikki pitää samoista kirjoista...;-)
Joana, luulen kyllä, että johonkin sadonkorjuupäivän jälkeiseen tunnelmointiin tämä voisikin sopia: kun viinimarjoja on kuistilla sankollinen ja sormet ihan tahmeat. :) Täällä on ollut vain tahmeita ajatuksia, mutta ehkä se tästä taas. :)
VastaaPoistaKirjailijatar, älähän huoli: luen sitä jonka jo luit. Ensimmäiset 40 sivua, ja tiedän jo että rakastan sitä. Upea, ihana kirja!
Leena, joo, olen vieläkin vähän köhäinen. Neljä viikkoa jo. ;)
En lumoutunut, kun se romanssi oli niin selvä. Kun siskot menivät koko ajan sekaisin. Kun se hikinen mekko ärsytti. Kun kielessä oli joitain lapsellisuuksia.
Tai ehkä eniten: kun lukuhetki oli vain väärä.
Mutta: pidin siitä, miten lapset olivat paljain jaloin ja miten tyttökolmikon voimasuhteita kuvattiin. Ja siitä, miten muistin katoaminen tuotiin esille, aika raadollisestikin.
Jäin miettimään lukuhetken merkitystä. Se vaikuttaa ehkä enemmän kuin aina edes tajuaa. Minulle on muutaman kerran käynyt niin, että kirja jota muut ovat kehuneet, ei vain uppoa ja olen joskus syyttänyt siitä lukemisen ajankohtaa.
VastaaPoistaKuten tiedät, minä kyllä pidin tästä kirjasta ja se tunnelmasta. Mutta luinkin tämän helmeilevänä alkukesänä, jolloin omenankukkien aika oli juuri mennyt. Vaikka pidin tästä paljon, en pitänyt tästä tarpeeksi nostaakseni tätä viime vuoden kirjasuosikkieni joukkoon. Kirja on kaunis, kiehtova ja aistillinen, mutta jotenkin - hmm - kliininen kaikesta huolimatta. Aion kuitenkin joskus lukea tämän uudelleenkin.
Mutta että valo suodattuu kuin suodattinen läpi! Sitä en huomannutkaan. Onkohan kyse suomentajan valinnasta vai onko Hagena kirjoittanut noin. Yliopiston saksan luetunymmärtämisen kurssista on aikaa jo 15 vuotta, joten en taida yrittää etsiä alkukielistä versiota. ;)
Tuota en valitettavasti ole lukenut, mutta Totta kirjasta pidin, oli niin erilainen:)
VastaaPoistaPiti muuten sanoa, että sinut olisi pitänyt laittaa tekemään kannet tuolle kirjalle - kuva on ihana! Ja sitä myös, että en lumoutunut myöskään Totta:sta, uskon ja tiedän lukeneeni sitä aivan väärään aikaan. Niin se vaan on. Eli komppaan lumiomenaa ja mietin myös samaa, etten huomannut tai ainakaan häiriintynyt kielikömmeistä ja MINÄ HUOMAAN NE AINA, paitsi nyt :)
VastaaPoistalumiomena, tartuin noihin suodatussanoihin, kun kaikki muukin vähän ärsytti. :) Mutta sinun käyttämäsi sana kliininen sopii tähän kyllä minustakin. Jotenkin se oli sitä, ei minusta niinkään aistillinen. Ja ennalta-arvattava juoneltaan. Lukuhetkellä on merkitystä: olisin varmaan pysynyt siskoksista selvillä, jos olisin voinut lukea häiriöttä ja yhteen kyytiin pitkiä pätkiä. Nyt oli toisin. Ja talvi. :)
VastaaPoistaHanne, Totta on erilainen, ja erilainen kuin tämä. On näissä samaakin, mutta Totta on valmiimpi, täydempi, todempi.
anni, kiitos. Terkkuja T:lle puutarhaan, aika monet omenat olen siellä kuvannut! :)
Pitäisi osata säästää hyväksi tietämänsä kirjat oikeisiin hetkiin, vai mitä. Menevät ihan hukkaan väärinä aikoina. Niin varmaan kävi tälle nyt.
Ja minä huomaan ne myös AINA. :)
Hmm... Olen juuri lukemassa tuota Hagenan kirjaa. En oikein lämpene kirjalle, enkä usko sen johtuvan siitä, että on vielä lunta maassa :). Jatkan omenavertauslinjalla: hillossa on paljon hyviä aineksia, mutta ehkä liikaa sokeria, keitetty liian nopeasti ja liian kuluneella reseptillä. Taasko salaperäisesti kuollut nuori tyttö? Tuli mieleen ainakin Flecherin Irlantilainen tyttö, jossa oli samoja teemoja: muistaminen, menneisyyden varjot, tytön kuolema, sukulaissuhteet, rakkaus -- mutta joka on kielellisesti ja sisällällisesti parempi. Mutta jatkan lukemista, ehkä kuva paranee.
VastaaPoistaKiitos ihanasta blogista Ilselle ja muille tähän keskusteluun osallistuneille, joilta myös olen käynyt lukemassa innostavia kirja-arvioita!
T. Pienen mökin emäntä
Hei Pienen mökin emäntä ja kiitos kauniista sanoistasi! <3!
VastaaPoistaTämä Hagena toi minunkin mieleeni Fletcherin, joka oli kaikkea tuota mitä sanot. Ja tämä kirja hävisi mielestä saman tien, ei siis tehnyt minkäänlaista lähtemätöntä vaikutusta. No siellä se pyöräili ja sillä oli se hikinen mekko ja rannalla odotti se mies, juu. :)