Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Tiedän uskovani, uskon tietäväni - keskustelukirjeitä

"Puhumme keskinäisestä ottelusta ja sen eristä, mutta voitto, jota olemme tavoittelemassa, on yhteinen. Pisteitä saamme jokaisesta lukijasta, joka innostuu keskustelujemme perusteella ajattelemaan edes yhtä asiaa eri tavalla kuin aikaisemmin, kenties jopa kyseenalaistamaan omat varmana pitämänsä ajatukset, tai ainakin ymmärtämään, miksi joku toinen voi olla päinvastaista mieltä. Maailmassa tarvitaan dialogia, ei kiistelyä; ymmärtämistä, ei saarnaamista."
(Esko Valtaoja Kymmenennen keskustelun aluksi teoksessa Pihkala & Valtaoja: Tiedän uskovani, uskon tietäväni - keskustelukirjeitä, 2010)

Lomalukemiskassin yllättävä ykköskirja! On ilo seurata, miten kaksi sivistynyttä, älykästä, toisiaan kunnioittavaa ja asioista eri tavalla ajattelevaa miestä pallottelee yhteisiä kysymyksiä. Juha Pihkala on Tampereen hiippakunnan emerituspiispa, Esko Valtaoja Turun yliopiston tähtitieteen professori ja agnostikko.

Kirjeet liikkuvat paitsi yleisellä tasolla käsitellen esimerkiksi moraalia, elämän nautintoja ja ihmisyyden alkua, myös henkilökohtaisella tasolla: on menetetty rakkaita, tultu kyseenalaistetuiksi ammatinvalinnassa, kadutaankin jotain. Välillä keskustelu käy kiivaanakin eikä yhteistä linjaa ole löydettävissä, mutta silti keskinäinen kunnioitus ja yhdessä kasvava viisaus jäävät päällimmäisiksi.

Koko kirja on täynnä asioita, joita tahtoisin tässä siteerata, mutta tyydyn (tai ei tämä mitään tyytymistä ole vaan varma valinta) Esko Valtaojan ja kahden tähtitieteilijäkollegan kirjoittamiin kymmeneen käskyyn. Ei vanhoissakaan mitään vikaa ole, mutta pidän ajatuksesta, että Valtaojan käskyissä kannustetaan positiivisuuteen ja yllytetään iloon ja hyvän tekemiseen, ei niinkään kielletä asioita.

1) Kunnioita, suojele ja rakasta elämää; muista, että kaikki ihmiset ovat perhettäsi ja kaikki elämänmuodot sukulaisiasi.
2) Pyri aina oppimaan uutta ja anna myös muille mahdollisuus siihen.
3) Älä luule tietäväsi varmaa totuutta.
4) Ole valmis muuttamaan näkemyksiäsi ja yritä myös ymmärtää toisten ihmisten näkökantoja.
5) Älä riistä maailmaa; älä käytä ihmisiä hyväksesi tai pakota heitä taipumaan tahtoosi.
6) Anna jokaiselle vapaus toteuttaa omaa itseään, mikäli siitä ei ole haittaa kenellekään muulle.
7) Työskentele paremman tulevaisuuden puolesta, muistaen että kuoltuasi maailmaan jäävät vain tekosi ja ihmisten ajatukset sinusta.
8) Harjoita myötätuntoa ja iloa.
9) Iloitse ja nauti kaikesta, mitä elämä tarjoaa, mikäli siitä ei ole haittaa muille elollisille olennoille.
10) Ole kiitollinen, ja muista myös kiittää muita.

- -

Oh, tästä onkin paljon ammennettavaa jopa tällaisella lyhytsanaisella bloggaajalla! Nimittäin Valtaoja tuo esille myös tällaisen kuvan maailmankaikkeuden ajasta: Jos miljardi vuotta on yksi metri, ihmiskunnan koko kirjoitettu ja kirjoittamaton historia on kuin yhden vaalean hiuksen paksuus verrattuna luentosalin leveyteen. Välillä on hyvä tuulettaa päätään ajattelemalla näin. Omat huolet ovat aika olemattomia hiukkasia sen yhden hiuksen sisällä.

Ihana kirja!