Sitä mennään jo vauhdilla vaikka hyvin tiedetään mitä on edessä."
(Johanna Sinisalo: Linnunaivot, 2008)
Terveisiä Tasmaniasta. Se on se Australian eteläpuolella oleva saari, jonka alimmaisessa kärjessä, Southwest National Parkissa, kulkee yksi maailman vaikeimmista vaellusreiteistä. Tai niin luulen. En ole varma, onko sitä oikeasti olemassa vai onko se kirjailija Sinisalon oman mielikuvituksen tuotetta.
Sillä vaellusreitillä kulkee kaksi eväänsä tarkkaan laskenutta ja vähän sattumaltakin yhteen päätynyttä suomalaista, Jyrki ja Heidi. He ovat tavanneet Hullussa Porossa ja matkustaneet yhdessä trekkailemaan maapallon toiselle puolelle. Reitti on hirvittävän vaativa kokeneellekin, ja matkalla tapahtuu selittämättömiä: elintärkeät salaminsiivut katoavat, vesipullo onkin siirtynyt seuraavalle leiripaikalle...
Heidi ja Jyrki ovat vuorotellen kertojina, ja lisäksi on kolmas kertoja, oikea pahahenki. Sinisalo luo taitavasti jännitystä, vaikka tämä ei ole jännityskirja. Hänen henkilönsä ovat uskottavia ja eläviä, vaikka kieltämättä kertojien äänissä on pikkuisen samanlaista kielellä kikkailua. Tasmanian luonto elää ja on villiydessään pelottava. Sitä ei voi hallita, ei edes varustautumalla parhain mahdollisin välinein.
Lukija saa myös osansa Jyrkin globaalin kulutuksen kritiikistä ja jää miettimään, mikä teki länsimaisesta ihmisestä näin korskean, näin vallanhaluisen: Asioille ei voi mitään, maailma on tällainen, meillä on oikeus. Niin kuin perusjenkki sanoisi ilmastonmuutoksesta: annammeko me muutaman jääkarhun uhata amerikkalaista elämäntapaa? Toisaalta sitten: vaikka Jyrki on erittäin kulutuskriittinen ja suhtautuu luontoon hyvin kunnioittavasti, hänen asenteensa on pikkuisen ylimielinen siinä, ettei hän varaudu pahimpaan.
Sain tämän kirjan loppuun jo toissapäivänä, ja siitä asti se ja sen tapahtumat ovat olleet mielessä. Monesti luetut unohtuvat saman tien, mutta tässä oli jotain vangitsevaa. Linnunaivot on hyvin erilainen kirja kuin ne, joista tavallisesti pidän, mutta se on taitava, elävä ja kammottavalla tavalla koukuttava. Lukekaa!
Linnunaivot - siinäpä hieno kirja! Se on melkein parempi kuin Ennen päivänlaskua ei voi. Luin sen muutama vuosi sitten ja tykkäsin: http://jalkeenpai.vuodatus.net/blog/2055236/reppumatkalle-ei-ikina-lomalukemista-osa-7/
VastaaPoistaOlen ilmeisesti lukenut tämän jotenkin väärään aikaan tai väärällä tavalla. Se oli ensimmäinen Sinisalo, josta en pitänyt. Muuten melkein sanoisin, että rakastan kaikkea, mitä hän kirjoittaa. Täytynee antaa uusi mahdollisuus joku päivä.
VastaaPoistaVangitsevaa, koukuttavaa ja mieleenpainuvaa kyllä, mutta se loppu?! Jotenkin mä petyin tähän sitten lopulta kuitenkin. Jännite oli luotu hyvin ja kaikki muukin, mutta silti jotenkin jäin odottamaan jotain muuta.
VastaaPoistaPäkä, kiva kun olet täällä. ;) Kävin lukemassa, mitä olit tästä sanonut. Minusta Heidi nimen omaan on vaeltajatyyppiä enemmän kuin Jyrki, joka yrittää ottaa Tasmanian haltuun teoreettisesti. Heidillä on hyviä ideoita, joita Jyrki ei voi hyviksi myöntää, hän on sitkeä, paljon sitkeämpi kuin Jyrki, joka on kokenut vaeltaja (ja silti Heidi selviää fyysisesti ihan samoista paikoista kuin Jyrkikin), ja mikä hulluinta: hän leikkaa Jyrkinkin ihailemat pitkät hiuksensa lähtiessään reissuun. Se jos joku osoittaa melkoista asennetta!
VastaaPoistaMinustakin tämä oli jotenkin parempi kuin se Ennen... jne. Muita Sinisaloja en ole lukenut. Ehkä pitäisi, koska tämä oli niin mahtava!?
Riikka, voi! Miksi et pitänyt? Minä en hirveästi pitänyt tyylistä, siis noin niin kuin kielellisesti. Se oli vähän ärsyttävää välillä ja sellaista jotenkin tarkoitushakuisen erikoista. Mutta muuten! Sanohan sinä sitten, mitä Sinisalolta kannattaisi lukea. Esikoinen on luettu, muuta tämän lisäksi ei.
anni, minut se loppu kyllä yllätti! Olin hyvässä lukuvireessä eikä kukaan häirinnyt, teksti vei mennessään ja loppu suorastaan imaisi mukaansa.
Minua muuten häiritsevät ne maaginen realismi -määritelmät, jotka liitetään sekä Sinisaloon että Jääskeläiseen. Ihan aikansa elänyt sanapari. Miksei kirjallisuutta voi ottaa vastaan vain ilman mitään tällaisia etukäteen tehtyjä "lukuohjeita"? Fiktio on fiktiota ja sillä selvä.
Ja ainakin tämän Sinisalon voi minusta hyvin lukea myös tosifiktiona. Siis ilman sitä maagisuutta tai scifiä tai mitä nyt kulloinkin.
"Maaginen realismi"...voi kananpaska.
VastaaPoistaOlet niin oikeassa. En ole "uskaltanut" lukea Sinisalolta mitään kun häneen on isketty leimoja joista en pidä. Tai siis uskon että hän on kirjoittanut asioista joista en jaksa kiinnostaa.
Luultavasti ei ole ensinkään näín!
Erityishieno kuva tänään. Kiitos.
Minusta tuo kirjan nimi on huippuhieno. En ole lukenut Sinisaloa kuin yhden kirjan verran ja muistaakseni en jotenkin päässyt siihen sisään...siiä tähän Ennen päivänlaskua ei voi...mutta se saattoi johtua ihan minusta. Maaginen realisimi on nimittäin ihan minun juttuni.
VastaaPoistaKuva on tosiaan hieno.
Minihiihtolomalaisen sekava pikakommentti maagiseen realismiin. Mielestäni se sopii joihinkin kirjoihin, ainakin silloin kuin sinänsä realistiseen sekoittuu jotain unenomaista, suorastaan maagista tai yliluonnollista. Siksi Pasi Ilmarin (!) kirjoista voi puhua maagisena realismia ja rakastan sitä tyylilajia.
VastaaPoistaSen sijaan Johanna Sinisalon kohdalla kyse on jostain muusta. En ole lukenut tätä, ainoastaan sen Ennen päivänlaskua ei voi. Siinä arki sekoittuu satuun (vaikka muistaakseni kirjaa myytiin tieteiskirjallisuutena, en kuitenkaan muista siinä mitään scifiä).
Joksikin nämä lajivaihtelut fiktiossa pitää nimetä, koska luokittelu on mukavaa. :)
Tykkäsin Linnunaivoista myös kovasti. Minunkaan lukulistallani se ei ole tyypillinen teos, mutta silti.
VastaaPoistaYllättävää oli, että se oli niin helppo ja nopea lukea - ja jäi mietityttämään pitkäksi aikaa. Meillä oli lukupiirikokoontuminenkin kirjasta, ja aikamoista hämmennystä se oli herättänyt muissakin.
Minä pidin lopusta, vaikka se olikin niin moniselitteinen. Kuka oli Se, joka lopussa oli äänessä? Sitä mietimme pitkään.
A
Heips, palaan taas toivoakseni huomenna, mutta pitelin käsissäni Sinisalon Sankareita ja sen takakannessa puhuttiin maagisesta realismista. Minulle siitä sanasta vain tulee mieleen eteläamerikkalaisia kertojia, joita luin muinaisella 90-luvulla - siksi se termi tuntuu jotenkin väärältä. Ja se karkottaa lukijoita, kuten näkyy. :/
VastaaPoistaMutta kauniita unia nyt. Meillä on ollut hirmuisen touhukas päivä ja muutaman sivun ajattelin vielä lukaista. Jos jaksan. :)
Aika samoilla linjoilla olen kuin Anni M. Ihan lukemisen arvoinen, mutta lopulta vähän pettymys tämä kirja oli. Ennen päivänlaskua ei voi on niin yliverto, että sitä on varmaan vaikea ylittää.
VastaaPoistaTaitava kertoja Sinisalo ennen muuta on ja intertekstien käyttäminen on minusta kiehtovaa. En enää oikein muista aivan tuoretta fiilistä kirjasta, mutta kirjoitin lukupäiväkirjaani: "Aiheena vaellus Australiaan, mikä aihe! Ja kuitenkin tarina ei oikein missään vaiheessa saanut siipiä levälleen ja lintua lentoon. " Rakenteeseen se minulla tökkäsi. Pidin sitä lopulta jäykänä tarinan eteen päin viemisen kannalta. Ja minulle tuli välillä ekoajattelun kanssa sellainen tunne kuin pamflettia olisin lukenut... Mutta viihdyttävä kyllä!
Sankarit on mielenkiintoinen nykytarina Kalevalan hengessä... Pidin myös Lasisilmästä! Ja kokeellinen, se sana sopii kyllä Sinisaloon ennen muuta! Seuraan mielenkinnolla.
Violet, kiitos kuvakehusta ensiksikin. Meillähän on monenlaisia pyrstöjä tuolla yläkerrassa... Ja Sinisalo on erittäin kiinnostava. Lue, jos vain saat käsiisi. Äläkä välitä näistä leimoista.
VastaaPoistaKirjailijatar, no minusta ainakin tämä Linnunaivot oli niistä kahdesta parempi. Ja maaginen tai ei... on tämä vähemmän maaginen kuin se. :)
lumiomena, hyvin määritelty tuo "sinänsä realistiseen sekoittuu jotain unenomaista, suorastaan maagista tai yliluonnollista", vaikka koko määrittelyä vastustankin. ;) Mutta se taas johtuu enemmän minusta kuin mistään muusta. Ja scifi taas on ihan toinen juttu. Sinisalolla taitaa olla scifinen kirjoittajahistoria, siksi varmaan. Mutta en ole kokenut häntä lukiessani lukevani scifiä.
A, joo, Linnunaivot luki tosi nopeasti, piti suorastaan ahmia! Kertojavaihtelu ja lyhyet kappaleet sen tekivät, ja sellainen eteenpäin menon fiilis. En vain jaksanut seurailla sitä kannen karttaa... :)
VastaaPoistaSe loppu, niin. Ehkä se oli se yksi. Mutta ei siitä sen enempää, ettei pilata iloa muilta. ;)
Valkoinen kirahvi, minulla on niin monta vuotta sen Ennen jne. lukemisesta, että täytyy varmaan ottaa sanansa takaisin. No eikä. ;) Linnunaivot oli minusta parempi. Ja siinä niitä tieteellisiä tekstejä oli vähemmän. Muistan niitä olleen esikoisessa enemmän, ja ainakin minun kohdallani vähän kyllästymiseen asti. Sinisalo on kokeellinen ja kiinnostava, ja varmaan aika ainutlaatuinen omassa lajissaan Suomessa.
On tosi, että välillä oli kuin olisi pamflettia lukenut, mutta ajattelin vain, että tällainen tämä Jyrki on. Muutenhan hän jäi aika mystiseksi: ei esimerkiksi tullut ilmi, miksi hänestä oli tullut sellainen kuin oli. Heidin kohdallahan syyt olivat selviä.
Niin ja kiitos sinullekin kommentistasi, kiva kun olet löytänyt tänne!
Niin, Ennen päivälaskua ei voi on tietysti se parhain. Mutta minä pidin myös Sankareista. Lasisilmässä oma viehätyksensä oli lähinnä siinä, että pääsi kurkistamaan kulissien taakse. Minulle Sinisalon parhaus on tavassa käyttää eri tyylejä niin suvereenisti. Ehkä se ei kaikille riitä, mutta Ennen päivänlaskussa on niin paljon muutakin erikoista, kaunista ja ihanaa, että älä sitä ainakaan jätä lukematta.
VastaaPoistaRiikka, kiva kun palasit! Sankareita olen vähän ajatellutkin. Kalevalan nykymuunnos on jo ideana niin hersyvä, että jo siksi. Siis sen Ennen jne. olen lukenut, näitä muita en. Ja olen samaa mieltä, että tyylin vaihtelu on kiinnostavaa! Ja Sinisalo on siinä hyvä!
VastaaPoista