"- Varo rakkautta, äiti sanoi ja imi myrkyn turvonneesta lapsenjalastani, sylkäisi ruohikkoon pitkän kellertävän roiskauksen ja huuhteli suunsa maidolla.
Rakkautta ja käärmeitä.
Rakkautta, käärmeitä ja moottoritietä.
Rakkautta, käärmeitä, moottoritietä ja järveä.
Rakkautta, käärmeitä, mottoritietä, järveä. Ja tulta.
Lepakoita.
Korkeajännitejohtoja.
Kauhuelokuvia.
- Entäs koiria, kysyin. - Niitäkin. - Eikö muuta? Hän kohotti kirvestä. - Muuta? - Niin. - Huonosti kypsennettyä kananlihaa. Bakteereja, hän sanoi ja heilautti halkaisukirvestä täysin voimin, niin että koivuhalot sinkoilivat. Hänen jänteikkäiden käsivarsiensa voiman kanssa ei ollut leikkimistä.
- Ja myyräkuumetta, hän lisäsi. - Täällä ei ole myyräkuumetta, äiti. Sitä on vain pohjoisessa. - Kaikkea, varo kaikkea, hän pyysi."
(Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon, 2009, suom. 2011)
Täällä tuoksuu savu. On ollut maastopaloja ja vähän muutakin. Ilmassa on vastahalkaistujen koivuklapien raikkautta, helmenkalastajan talon peitteiden pölyä, viimeisen kesän mustaa surua. Olen tavannut Lo-tytön, jota vahti 26 aikuisen silmää ja jolla oli vuosikausia takataskussaan avaamaton kirje.
Aftonbladet sanoo Anne Swärdistä kirjan takakannessa, että hän kirjoittaa rakkaudesta, joka raivoaa kuin metsäpalo. Se on niin hyvin sanottu, että en yritä parempaa. Lon lisäksi kirjassa on Lukas, muualta muuttaneen isän poika, monta vuotta Lota vanhempi. Heidän välillään tapahtuu kaikki eikä mitään. Toistensa kanssa he ovat itsensä kanssa, ilman toisiaan eivät kenenkään kanssa.
En haluaisi sanoa tästä kirjasta liikaa. Varon sanomasta. Hurja, sen sanon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpas kiva saada vähän ennakkovihiä, että luvassa varmasti mielenkiintoinen lukukokemus. Olen nimittäin laittanut tämän kirjastosta varaukseen ;)
VastaaPoistaTekstinäyte ainakin imaisi heti mukaansa! Voi kun olisi taas niin PALJON ihania kiehtovia kirjoja luettavaksi ja nin vähän tuota aikaa...
VastaaPoistaOi. Menin melkein sanattomaksi. Ihailen kykyäsi kertoa niin paljon: "Toistensa kanssa he ovat itsensä kanssa, ilman toisiaan eivät kenenkään kanssa." Se kuulostaa paljolta.
VastaaPoistaLuin tämän itse pari päivää sitten ja täytyy sanoa, että tiivistit todella hienosti olennaisen! :) Itse yritän saada myös jonkinlaisen arvion puserrettua omaan blogiini, mutta saa nähdä osaanko kuvailla kirjaa mitenkään.
VastaaPoistaEn ollut kuullut tästä, mutta onneksi kuulin (luin) nyt. Listan jatkoksi!
VastaaPoistaWau!
VastaaPoistaKouokutuin blogiisi heti, enkä vieläkään paljon ole ehtinyt lueskella...mutta, että täällä saa hyvät kirjavinkitkin! JEP JEP! Tykkään :D
(vielä kun antaisit lukuaikaakin)
Susa, jään odottamaan arviotasi! Sinä varmaan saat tästä sanottua paljon enemmän kuin minä. ;) Mielenkiintoinen lukukokemus, sitä se oli.
VastaaPoistaVirvatuli, minulla alkaa olla sama ongelma: aikaa on liian vähän. No, en katso televisiota, mutta silti. Eräs on niin paljon hereillä ja täysin vahdittavaa sorttia, ettei kerta kaikkiaan aikaa tahdo olla. Mutta onneksi mies tietää, että minulle on pakko antaa lukuaikaa tai tulen tosi kiukkuiseksi. :)
lumiomena, kiitos. Voi kun sanot kauniisti. Luepa tämä itse ja katso, oletko tuosta virkkeestä samaa mieltä. :)
Zephyr, kiitos! Jään odottamaan arviotasi erittäin kiinnostuneena! Tästä kirjasta oli minusta vaikea puhua, mutta tuo jäi tuollaiseksi tunnelmakuvaukseksi. :) (Kuten tapoihini kuuluu.)
Jonna, voi niitä listoja... pitkiä ovat, ainakin täällä! :)
Pepi, lukuaikaa saa tilata täältä myös. Kun ei lue blogeja, voi lukea kirjoja. ;) (hahaa!)