(John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa, 1994, suom. 1997)
Olen ollut juhlissa pukeutuneena ylelliseen iltapukuun, istunut pianobaarissa kuuntelemassa Kuudentuhannen laulun naisen soittoa, päässyt näkemään skandalöösit mustien tyttöjen debytanttitanssiaiset ja seurannut murhaoikeudenkäyntiä. Näin vähän voodoo-taikoja, kurkin entisen tähden elämään, sain tietää, miksi Luther Driggsin aamiaisensyöntiä seurattiin pelonsekaisen kiinnostuksen vallassa.
Harvoin tulee vastaan tällaista kirjaa. En oikein tiedä, mitä luin. Fiktiota (kirjaston romaaniosastolla tämä oli)? Matkakirjaa (sanoo takakansi)? Journalismia (kuten kirjailija itse määrittelee esipuheessaan)? Tämä hämmennys ei haittaa. Tartuin kirjaan ensin Jonnan ja sitten Amman suosituksesta ja olen siitä iloinen. En olisi osannut löytää tätä Savannahin kaupungin ja sen eriskummallisten asukkaiden ylistyslaulua itse. Kiitos!
Berendtin kirjasta lienee tehty elokuvakin (onko joku nähnyt?). Minä en ehkä haluaisikaan nähdä. Haluan pitää Aviovaimojen Korttikerhon tapaamiset oman mieleni mukaisina ilman ohjaajan näkemyksiä. Kerhon tapaamisiin tultiin kohokuvioiduin kortein kutsuttuina, valtaviin hattuihin pukeutuneena ja valkoiset hansikkaat käsissä... oi!
Kuulostaa hyvältä, täytyy laittaa (tämäkin) luettaviin.
VastaaPoistaMinä olen lukenut tämän joskus aika kauan sitten. Jännä, etten muista kirjasta kovin paljon, mutta sen muistan, että odotin hirveästi ja sitten vähän petyin. Eihän se huono kirja varmasti ollut, mutta suuret kehut nostavat odotuksia, ja kun vielä fanitan kovasti syvää etelää siellä käymättä ja sen vastenmielisestä historiasta huolimatta (tänä kesänä meidän piti muuten matkustaa Atlantaan muutamaksi viikoksi, mutta se siirtyikin varmaan ensi kesään).
VastaaPoistaElokuvankin olen nähnyt, mutten muista paljon siitäkään, enkä edes sitä, näinkö sen ennen vai jälkeen kirjan. Varmaan jälkeen.
Tämä oli siis kuitenkin sellainen kirja, jonka ostin suoraan hyllyyn, josta olisin halunnut pitää, ja josta minun olisi pitänyt kaiken järjen mukaan pitää. Ehkä se oli minusta jotenkin sekava? En muista. Hih.
Karoliina
Kun kerroit lukevasi jotain Savannahiin liittyvää, arvasin sinun lukevan tätä! En ole itse tätä lukenut, valitettavasti. Minulla on kuitenkin lapsuuteni lukukokemuksista juontuva vahva mielikuva etelästä ja sen ihmisistä, nimenomaan Savannahista. Luin mummolani "hienossa kammarissa" kirjaa, joka sijoittui USA:n syvään etelään. En enää muista kirjan nimeä enkä edes kaupunkia, jonne tarina sijoittui, mutta mielikuvissani se oli juuri Savannah.
VastaaPoistaHaluaisin kyllä lukea tämän, jostain syystä elokuussa. Elokuu on mielikuvieni "syvän etelän" kuukausi Suomessa. :) Ja kuvailemasi perusteella tässä kirjassa tuntuu olevan niin paljon niitä mielikuvia, joita Georgiaan ja lähialuille liitän.
Mahtavaa, että tartuit tähän! Minulla ei ollut juuri minkäänlaista ennakkokäsitystä kirjasta sitä aloittaessani, joten se pääsi yllättämään todella positiivisesti. Juuri Berendtin mielettömän henkilökaartin ansiosta, joka käsittääkseni perustuu osittain todellisiin henkilöihin.
VastaaPoistaKatsoin kirjan lukemisen jälkeen myös elokuvan. Muistaakseni se keskittyi (kuten arvata saattaa) kirjaa enemmän murhaoikeudenkäyntiin, mutta oli ihan katsottava leffa sekin - ei siis herättänyt ärsytystä, vaikka olin juuri lukenut kirjan.
Ah, tämä on kyllä aivan ihana kirja!
Minun pitäisi lukea tuo kirja uudestaan. En muista enää tarinaa kovinkaan tarkasti, mutta se tunne tulee samantien mieleen.
VastaaPoistaMinullekin tämä on kesäkirja. Loppukesäkirja.
En tiennyt, että tuosta on tehty elokuva. Saatan haluta katsoa senkin.
Ihana lumiomena! Mahtava kun joku kirja sopii tiettyyn kuukauteen. Toivottavasti muistutat tästä elokuussa blogissasi, niin taidan itsekin lukea tämän silloin, kun kerran nimenomaisesti siihen kuuhun sopii. :)
VastaaPoistaUskomatonta, mun kommentti voisi olla melkein sanasta sanaan sama kuin Karoliinan. Muistan lukeneeni tämän silloin kun tämä suomennettiin ja muistan olleeni vähän pettynyt. Juuri mitään muuta en kirjasta muistakaan. Paitsi sen, että yhden henkilön nimi oli Chablis.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaVoi kun minulla olisi tästä niin paljon sanottavaa, mutta kuume nousee ja pää ei oikein toimi.
Se nyt lyhyesti, että Berendtin kirjan vahvuus on yksityiskohdissa. Sen henkilöt ovat mieleenpainuvan erikoisia ja koko miljöö jotenkin sadunomainen (mutta ei mitenkään kiltti vaan aika hurjakin), mutta eihän tämä mikään kirjallinen mestariteos ihan ole. Kielessä ei ole mitään erikseen huomattavaa (paitsi tietty kuvailevuus, josta minä aina tykkään), kerronta ei ole kovin kaunokirjallista ja oikeussalissa ollaan turhankin paljon.
Mutta silti, silti... :) Oli tässä aika paljon kaikkea ihanaakin. Niin kuin ne hansikkaat ja hatut. :)
Muistan vieläkin, kun luin tämän ja ihastuin Savannahin kaupunkiin. Katsoin kirjan jälkeen elokuvan ja se on tosiaan myös filmattu ko. kaupungissa. Leffa ei yllä aivan romaanin tasolle (kuten Amma sanoi, se keskittyy enemmän oikeudenkäyntiin), mutta esim. oikestikin olemassa oleva Lady Chablis näyttelee siinä itseään (kuten taisi romaanissakin kirjailijalle luvata!) :)
VastaaPoistaHei, Eksyin blogiisi Leena Lumin blogin kautta ja selatessasi lukemiasi kirjoja löysin tämän. Ihan pakko kommentoida, vaikken ole kirjaa (vielä) lukenutkaan.
VastaaPoistaOlen itse aikoinani viettänyt Savannahissa yhteensä noin puolisen vuotta, ja vaikka lapsen/nuoren silmin sitä silloin katselin, teki se lähtemättömän vaikutuksen kaupunkina. Syvän etelän henki on siellä edelleen voimakas ja meistä ehkä kliseisiltä näyttävät Tuulen Viemää -tyyppiset maisemat täyttä totta. Mustat mummot istuskelevat talojensa verannoilla jne.
Kirja odottaa minua englanninkielisenä, tosin en ole varma, pystynkö sen lukemaan ja sisäistämään alkuperäiskielellä. Asiassa on niin paljon tunnetta mukana, että ehkä teos pitäisi siksi lukea ihan omalla äidinkielellä, jotten joudu tarttumaan kieliongelmiin. En tiedä, mitä odotan kirjalta. Ehkä sellaista maagista tunnelmaa, joka Savannahin kaupungissa edelleen vallitsee.
Zephyr ja Mirka, kiitos kommenteistanne! Nämä ovat menneet minulla vähän ohi arpajaistohinoiden ohessa, kun kommentteja tuli kymmenittäin joka päivä. Nyt olen reissussa, mutta lyhyesti se, että tämä fiktiivinen Savannah teki kyllä minuun vaikutuksen - vaikea uskoa, että sellaista olisi olemassa oikeasti! Mutta ehkä on, kuten Mirka tietää. :)
VastaaPoista