Meillä on kyllä arkeologista puolukkaa pakastimessa. Silti oli pakko mennä käymään, että voidaan sanoa: kun sinä olit nollavuotias, olit jo mukana. Tehtiin tulet, saatiin kuitenkin melkein ämpärillinen. Koiraa hemmoteltiin makkaroiden palaneilla päillä.
Illalla pääsin vielä elokuviin ja näin saunovia miehiä. Sitten kuulin ihanan uutisen: että on tullut koiranpentu yksille ihanille! Onnea!
Minusta on kylla aika ihanaa, etta lapsesi paasee nauttimaan luontoretkista ihan pienena. Taalla lapsia viedaan juuri tuollaisille retkille ihan alusta asti.
VastaaPoistaMelkein ämpärillinen nollavuotiaan kanssa! Huikea saalis!
VastaaPoistaNollavuotiaalla on ihana pipo! Me kävimme eilen lasten kanssa sienimetsässä, saimme yhden ainoan herkkutatin, mutta se oli sitten sitäkin komeampi.
VastaaPoistaJa oi koiraa: makkaranpäitä :)
Ihana puolukkaretki, voih! Nollavuotias on suloinen seuralainen. En ikinä saisi poimittua ämpärillistä, olen laiska poimimisien suhteen. pakastan kyllä mielelläni, torilta haettuja. :) Vaikka metsää rakastankin. Naurattaa tuo arkeologinen puolukka!
VastaaPoistaMinä haluaisin metsään meidän nollavuotiaan kanssa. Vaikka vaan katsomaan niitä puolukoita ja käkkyräoksia.
VastaaPoistaArkeologinen puolukka antoi tällä päivälle ihan oman erityisen sävyn.Kiitos.
VastaaPoistaTuula, tuo on juuri yksi niistä asioista, joita ihailen norjalaisissa. Että mennään metsään vaikka vastasyntyneen kanssa ja rakennetaan talot tiettömien taipaleiden päähän ja niin vaikeisiin paikkoihin, että varmaan laudatkin pitää yksitellen nostaa jollain köydellä. Siis sitä, ettei jotenkin jaksetaan nähdä vaivaa sen eteen, että ollaan oikeasti ulkona. Ja retkellä. Ja luonnossa. Tulipa pitkä selitys. :)
VastaaPoistaPipsa, saalis on huikea. Ja arvannet, että perkaamatta vielä. Ehkä kohta, mutta kun on tätä muuta toimintaa niin paljon. ;)
lumiomena, onhan se hienoa, jos tietää jo noin pienenä edes herkkutatin! Hyvä alku. Pipo on minustakin ihana, Dunsin.
Satu, puolukoita on aika helppo poimia, mutta pitää torimyyjienkin tienestinsä saada... :) Ymmärrän hyvin.
Jonna, mene. On ihana syöttää lapselle marjoja suoraan maasta. :)
Violet, ei siihen arkeologisoitumiseen tarvita kuin puoli vuosikymmentä. Alkaa olla suorastaan museaalista arvoa jo.
Ihana metsänpoika ja mikä saalis! Meitä puolukat odottavat vielä metsässä...
VastaaPoistaAnnahan ku nollavuotias kasvaa, niin serkkutädin kaa marjaan ja tienestii hommaamaan. On jo reilusti etelänmatka rahat tienattu.Hyy kuten tiedät tömmönen mää oon. Ja ku sais sinutkin mukaan narjaan ja eteläääääääääään ja lämpimääääääään!
VastaaPoistaJoana, vielä sinne metsään ehtii...! :) Metsänpoika alkoi toissapäivänä edetä ryömien.
VastaaPoistaKristiina, joo mutta sinähän oletkin ammattilainen!!! Ei ihan meiltä muilta suju samaan tahtiin.