Välikirja

"- Viikossa on muutamia erittäin kriittisiä hetkiä, Tuulikilla oli tapana sanoa. - Joka arkipäivä kello viisi, kun kaikki tulevat väsyneinä kotiin ja pitäisi alkaa kuullottaa sipulia, ja viikonloppuisin kello yksitoista, kun kahvit on juotu ja lehdet luettu ja lastenohjelmat katsottu, ja velttous iskee ja ollaan yhä yöpuvuissa ja tarvittaisiin raitista ilmaa.
Mutta oli elämässä tietysti suurempia, yksityisempiä kriittisiä hetkiä."
(Katja Kallio: Syntikirja)

Joskus lukija kaipaa välipalaa, tai välikirjaa, kun se varsinainen ei etene. Ajattelin viettää mannermaisen lepohetken kahvilassa lukien, mutta lapsi heräsi sivulla kymmenen. Eikä kirja ollutkaan kuvitellun kevyt. Katja Kalliolla oli minun silmissäni viihteellinen leima (ja tämä ei tarkoita, ettenkö tykkäisi Tyypeistä!), mutta ei ole enää.

Syntikirja on sujuva, selkeä ja syvällinen. Se näyttää sellaisen peilin, johon ei haluta katsoa. Siinä on pelkoja, raivoa ja kaunista armoa. Ja Kallio on juuri niin tarkkanäköinen kuin kirjailijan pitääkin olla. Hyvä kun luin.

PS. Kirjailija on jossain haastattelussa sanonut, että hän ja miehensä ovat "hymypoika ja hänen ankea vaimonsa". En unohda sitä koskaan, koska sanonta kuvaa näitä meidän kotioloja niin mainiosti. :)