Melania G. Mazzucco on kirjoittanut Täydellinen päivä -nimisen kirjan, jossa kerrotaan monen ihmisen näkökulmasta roomalaisesta elämästä. Se on hieno kirja ja tykkäsin siitä kovasti. Sen innoittamana päätin tarttua Mestarin tunnustuksiin. Siinä kohta kuoleva venetsialaistaiteilija Tintoretto eli Jacomo Robusti kertoo tyttärestään, työstään ja intohimoistaan. Teos on hyvä ja kiinnostava varsinkin taidehistorian näkökulmasta, mutta jotenkin en millään ollut päästä loppuun. Täydellinen päivä oli vetävämpi.
Yksi oman elämäni täydellisimmistä päivistä oli se, kun vuosien toivomisen jälkeen pääsin Firenzeen Uffizin galleriaan. Yläkuva on täydellisen päivän iltapäivältä, paluumatka on alkamassa, istun Firenzen rautatieasemalla ja mietin, että nyt olen saanut kaiken.
No, en ollut. Tietenkään.
Tuo kuulostaa mielenkiintoiselle, minä juuri luin Annakaisa Iivarin 'Juhannus italialaiseen tapaan'
VastaaPoistaE un delusione questo libro? (kylläpä italia alkaa olla ruosteessa) Ainakin siinä on vaikuttavat kannet ja sangen kiintoisa teema. Uffizin galleria on hieno paikka ja vaikkei Firenzessä saakaan kaikkea, saa sieltä paljon.
VastaaPoistaOletko lukenut Susan Vreelandin romaanin "Artemisian rohkeus"? Se sijoittuu paljolti Firenzen Accademia delli arteen ja on hyvä lukuromaani.
Minulla ei ole pitkään aikaan aikaan ollut tuota "nyt olen saanut kaiken tunnetta".
VastaaPoistaViimeksi se taisi olla kun olin saanut itseni kunnialla alas mustaa rinnettä pitkin ja aurinko sokaisi silmät kun seisoin laaksossa ja katsoin alppeja ympärilläni.
Hannele, olen kuullut tuosta juhannuskirjasta jotain mutta en muistaakseni mitään kovin mieleenjäävää... ;)
VastaaPoistalumiomena, no, no delusione, pero forse un peccato piccolo. Oikeasti en osaa italiaa. Tai osaan, ihan vähän. :) Surullista, että kirjassa on parasta kannet. Uffizi oli unohtumaton. Jopa mies vaikuttui.
En ole lukenut, pitääpä pistää korvan taakse.
Violet, supertunne oman toiminnan jälkeen, siinäpä sitä onkin! Että selviytyy jostain niin upeasti, että itsekin mykistyy kaiken sen edessä. Alan jollain tavalla ymmärtää ääriurheilijoitakin. Tai en. Itselleen pitää olla kiltti eikä vaarallinen.
Olin hiljaa tänään oikella hetkellä.Olen ylpeä siitä.Mukava kirjoitus tämä Ilse vielä näin yönkin kynnyksellä.Tavataan Firentzessä:)
VastaaPoistaJännää, minulle Uffizi oli jonkunlainen pettymys. Tai en minä tiedä mikä siinä oli. Olihan siellä ne kaikki taulut. En varmaan osannut solahtaa siihen hetkeen. Taide edellyttää sitä, että antautuu sille. Minä en osannut.
VastaaPoistaMaria, osaisinpa itsekin olla hiljaa oikealla hetkellä. Monesti sitä alkaa hakea oikeita sanoja ja mutkistaa asioita entisestään. Tavataan vaan! Voi kun toivon, että pääsisin sinne vielä joskus...!
VastaaPoistaKirjailijatar, solahtaminen on oikea sana. Jotenkin se minulta sujuu täydellisen äärellä. Ekan kerran Ateneumissa (noin 20-vuotiaana) muistan myös kuin eilisen, olisin ollut siellä tuntikausia... Tuo oli mahtava, että "olihan siellä kaikki ne taulut". :D