"Jokainen haluaa muuttaa rakkaansa maailman yhdellä vilkaisulla, salvata hengen ensisilmäyksellä. Minä muiden muassa. Olen nipistänyt poskiani, jotta näyttäisin saaneen aurinkoa, ja olen käyskennellyt tiellämme, kun olen odottanut hänen kulkevan sitä pitkin. Sitä harjoittelee spontaania ilmettä, hakee täydellisen rentoa olemusta." (Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö)
Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus saakin parikseen Susan Fletcherin Irlantilaisen tytön, kun ehdin lukea molemmat. Kummassakin kirjassa kuvataan tytön lapsuutta: Hibiskuksessa 15-vuotias (mutta ikäistään epäkypsemmältä vaikuttava) Kambili näkee toisenlaisen maailman, kun hän pääsee uskonnollisen ja väkivaltaisen isän vaikutuspiiristä tätinsä luo kylään. Tämä vierailu muuttaa paljon. Irlantilainen tyttö on Eve Green, vauvaa odottava nainen, joka muistelee omaa lapsuuttaan, äitinsä kuolemaa, elämää isovanhempien kanssa walesilaisessa pikkukylässä, jonne hän nyttemmin on palannut. Even menneisyydessä on aukkoja, joita hän koettaa selvittää lukemalla äitinsä muistiinpanoja ja muistelemalla elämäänsä kahdeksanvuotiaana.
Kambila on kuuliainen ja miellyttämisenhaluinen, Eve on kapinallinen. Kambilan tukka on kammataan tiukoille leteille, Even irlantilaisharja on kesytön ja teepaita aina likainen. Kambilalle on - kauheistakin syistä - tärkeää olla luokan paras, Eve lintsaa ja seurustelee epämääräisen kylähullun kanssa. Kambila näkee ja kokee väkivaltaa, Eve saa siitä osansa, kun kylän nätein tyttö katoaa. Täysin eripariset tytöt siis.
Molemmat kirjat olivat hienoja, mutta eri tavoin. Adichien tarina vei mennessään ja oli hirveydessään toiveikas. Pidin tästä jopa enemmän kuin tästä, ja kuva Kambilasta, tytöstä, joka ei koskaan hymyile, on edelleen kirkkaana mielessäni. Fletcher taas oli yhtä ihana kuin Meriharakkansa. Tarina syntyy pienistä vihjeistä ja on taitavasti rakennettu ja jäntevä - ja kieli on nautinnollista, taas.
Hienot, upeat kirjat. Nyt olenkin pulassa, kun en tiedä, löydänkö yhtä ihanaa luettavaa enää koko kesänä.
Miten hienon oloiset kirjat olet lukenut! Molemmat kiinnostavat kovasti.
VastaaPoistaOlen ihan ihastunut molempiin, mutta eri tavoin...! Molemmissa on aika rankkojakin teemoja, mutta Fletcherin tyyli on niin ilmava että se ehkä sopisi kesälukemiseksi paremmin. Toisaalta Adichien Afrikassa on kuuma, että sekin sopisi siinä mielessä. :)
VastaaPoistaSeilaan yleensä kirjastossa vailla päämäärää enkä löydä uutta luettavaa, siksi on hauska lukea kommenttejasi eri kirjoista, nyt listan kanssa kirjastoon :)
VastaaPoistaAjattele, että minulla on nyt pöydällä sekä Adichie että Fletcher, jotka eilen kirjastosta löysin! Ihanaa siis tiedossa edelleen, kunhan saan Oatesin loppuun.
VastaaPoistaHelteiset terveiset kaikille lähettää A
Tytti, mukava kuulla! Niin seilaan minäkin, mutta aina välillä yritän tehdä listaa kaikesta kiinnostavasta! Kävin kurkkimassa blogiasi mutta perunat kiehuvat, palaan paremmalla ajalla.
VastaaPoistaA, varasin heti Haudankaivajan tyttären, piti jo talvella mutta se jäi. Hyvä kun muistutit! Kerrothan sitten mitä tykkäsit. Varsinkin Fletcheristä. Terveiset sinnekin!
Oletko lukenut mitään Joel Haahtelalta?
VastaaPoistaNe perhos-ja lumikirjat, ja sen Naiset katsovat vastavaloon olen... Uusinta eli Katoamispistettä (piti googlata että muistin nimen) en ole. Kiitos kun muistutit, Tuittu! Tämän hankin käsiini pikimmiten. Oletko itse? Pidätkö?
VastaaPoistaKiitos lukuvinkeistä! Taisin eksyä blogiisi ensimmäistä kertaa, mutta kirjavinkkaus on aina tervetullutta. Nyt pitäisi juuri hakea vähän matkalukemista.
VastaaPoistaMukava kun eksyit, Kirjailijatar, ja kiitos kun jätit kommentinkin! Matkalukeminen onkin tärkeä mutta hankala asia. Itse yritän aina talven mittaan keräillä pokkareita, jotta niitä sitten riittäisi kesän matkoille... tarjonta vaan ei ole kummoista, ja yleensä olen jo kaiken kiinnostavan lukenut, ennen kuin ehtivät pehmeäkantisiksi. :) Hyvää matkaa ja tervetuloa toistekin!
VastaaPoistaAloitin Haahtelat Elenasta, jonka tunnelmasta ja kielestä pidin kovasti. Toiseksi aloitin perhoskerääjän, joka jäi hidastempoisuudessaan kesken arjen kiireen keskellä. Tule risteykseen seitsemältä on ehdoton suosikkini!! Kannattaa lukea se! Naiset katsovat vastavaloon meni melko nopeana, kevyenä ja herkullisena kesäisenä suupalana. Perhoskerääjänkin sain aikanaan loppuun, mutta Lumipäiväkirja jäi kesken. Uusinta en ole lukenut. Mutta Elena ja Tule risteykseen seitsemältä ovat kyllä lukemisen arvoisia :)
VastaaPoistaPerhoskerääjä oli minusta aika rasittava, olen nyt rehellinen sinulle kun näköjään voin. :) Lumipäiväkirja meni kerran pikkumökissä hiihtolomalla, kun sopi siihen uneliaaseen iltameininkiin rinnepäivien jälkeen.
VastaaPoistaKirjoitin nuo nimet nyt muistiin! Kiitos!