"Lapsista saa mittakaavan ja ajan. Kun nuorin pääsi ripille, siitä tiesi, että kohta pitää itse lähteä. Se suurin vääryys tulee siitä, että niiden kanssa on nokakkain vain parikymmentä vuotta, ei sitäkään. Sitten ne tulevat miestensä ja naistensa kanssa käymään ja ovat muuttuneet ihmisiksi. Kyllä lapsi ja ihminen on aivan eri asia." (Kari Hotakainen: Ihmisen osa)
Tulevaisuuden lukijalle Ihmisen osa on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuva: siinä on autoaan eläimenä pitävä audimies, alaisiaan irtisanomaan joutuva käskyläinen, ensimmäisen polven maahanmuuttaja, tekointiaaneja (!), leipäjonoja ja työuupumusta. Aiheet ovat raskaita, tyyli karheankepeän satuttava. Välillä naurattaa, vähän, välillä oikein puraisee, kun jokin asia on sanottu niin sattuvasti (Niin kuin tuossa alun katkelmassa! Nyt on mennyt ensimmäinen niistä kahdestakymmenestä (tai vähemmästä) keväästä lapsen kanssa! Voi ja hui. Vauhti on hirvittävä. Aika kulkee tuhatkertaista vauhtia edeltäviin vuosiin verrattuna.), välillä nokkeluutta on vähän liikaakin. En ole ihan kaikkea aiempaa tuotantoa lukenut, mutta tätä Ihmisen osaa olen kuullut sanottavan kaikkein parhaaksi ja ilmestyessään viime syksynä se jäi lukematta.
Pidän siinä siitä, miten tarina kehkeytyy ja ihmiset syvenevät pikkuhiljaa, pidän äidin aikuisille lapsilleen lähettämistä korteista ("Uudet perunat nostetaan ensi viikolla. Tämä on vihje.") ja entisen lankakauppiaan äänestä. Kertojia on monta, mutta sehän kuuluu nykyaikana asiaan. Ja vaikka vihjeitä oli vaikka kuinka paljon, en vielä lukiessani osannut aavistaa, MIKÄ on se Helenan juttu, josta hänen äitinsäkään ei halua puhua. Hyvin yllätetty!
- -
Muuta: Meillä kuunnellaan Anna Puun uutta (ihana, joskaan ei ehkä ihan niin ihana kuin ensimmäinen? täytyy kuunnella vielä lisää) ja syödään yhdellä pikkuisella hampaanalulla, välillä ihan pöydän ääressä istuen. Tuo Hemtexistä ostettu karttatabletti viuhahti saman tien lattialle. Siirtynemme vahakankaaseen. Niin tuli sekin päivä.
PS. Täältä voi kuunnella näytteen Ihmisen osasta, Ritva Valkama lukee ja Radio Suomi lähettää koko kesän, kiitos Kristiinalle vinkistä!
Ai, tuo kartta on tabletti? Hauska sellainen. Meillä tabletit ovat pysyneet pöydällä vasta viimeiset puoli vuotta (kuopus on 2,5-vuotias pikkumies).
VastaaPoistaKiva, että kirjoitit Hotakaisen kirjasta. Pidän hänen teksteistään, mutta en ole lukenut Ihmisen osaa vielä. Joskus tuo omien lasten antava ajan mittakaava on hivenen pelottava - nyt ne ovat niin pieniä, leikkiviä ja syliin haluavia, mutta mitä kymmenen vuoden kuluttua?
Oi, ja Anna Puu! Juuri eilen latasin uuden levyn iTunesista, mutta en ole vielä ehtinyt kuunnella, koska olen jumiutunut muuhun musiikkiin.
Tuota Annaa en olekaan vielä käsiini saanut, täytyypä kurkistaa löytyisikö Spotifysta. Edellisestä tykkäsin kovasti.
VastaaPoistaMinä en tykkää vahakangasliinoista oikein, joten olen hoitanut sottapytyn kanssa pöytäliina-asiamme niin, että ostan jo vähän kulahtaneita ja halpoja kirppikseltä, ei sitten harmita niin kovin jos sotkeentuu. Tällä hetkellä tosin liinana on vanha lakana, ja päällä, siinä vähän keskempänä, lapsen ulottumattomissa, kaitaliina peittämässä lakanan reikiä ja tahroja. :)
Tervetuloa vahakangasaikakaudelle! Karttatabletti on hauska. Ja hyvin maistui karjalanpiirakkakin!
VastaaPoistaRitva Valkama lukee radiossa Ihmisen osa kirjaa iltaisin puoli kuudelta. Kuuntelen sitä töitä tehdessäni.
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteista, ihanaa kun kävitte jättämässä viestin! :)
VastaaPoistalumiomena, jaaha. Tabletit kaappiin pariksi vuodeksi, siis. :) En ostaessani yhtään tajunnut että eiväthän ne pöydässä pysy, ajattelin vain, että kuinka kätevää. Hah. :)
Niin, ajattelepa kymmenen vuoden aikaa taaksepäin... onko siitä kuitenkaan niin kauhean kauan? Jos seuraavat kymmenen vuotta menevät samaa vauhtia tai minusta ainakin tuntuu, että paljon nopeammin... huh.
Mimmi, minulla on sama asenneongelma vahakankaiden kanssa, mutta kaapissa odottaa pari jollakin tavalla kelvollista. Hyvä idea tuo sinun lakanajuttusi! Täytyy ruveta katselemaan sillä silmällä kirppareilla.
Pipsa, joo maistui. Mutta uni ei maistu. Hmmm. :(
Kristiina, KIITOS vinkistä! Ei täällä kukaan ehdi radiota kuuntelemaan, mutta jospa jossain muualla ehtisi, laitoin tuon vinkin tuohon tekstin perään. Valkama on loistovalinta lukemaan tätä, ainakin tuon katkelman perusteella!
Heippa taas!
VastaaPoistaSain tänään uuden Anna Puun, ja heti alkuun ei tunnu ihan yhtä hyvältä kuin eka, mutta selkeitä suosikkeja löytyy heti. Sekä sanoitus- että melodiapuolelta.
Hotakainen odottelee täälläkin. Samoin sieltä teidän suunnilta useita vuosia sitten ostamani vahakangas, joka ei päässe pöytään asti koskaan. Asenneongelma minullakin.
Leivästä on kysymys, joka päivä!!!!!!!!!!!
VastaaPoistaHotakainen kyllä hyvä, mutta paranee Valkaman lukemana . Ps. Käy kyllä vanhemmallekkin mieshenkilölle ?
Heippa taas, Titta ja iskä (?).
VastaaPoistaMulla on edelleen sama tunne tuon Anna Puun kanssa, mutta uskon että paranee vanhetessaan. Asenneongelma on nyt unohdettava, liina on pöydässä. :) Mutta se on ihan nätti.
Iskä (?), ai vahakangas!!! Nyt vasta tajusin peeässän. :D
VastaaPoista